Hyvää ja rauhallista Joulua!

Taas alkaa vuosi lähestymään loppuaan ja uusi sukellusvuosi alkuaan. Tämä vuosi on ollut omalla kohdallani hyvin tapahtumarikas ja todennäköisest ensi vuodestakin tulee sellainen. Tänä vuonna on tullut käytyä kursseja jonkin verran ja vierailtua useassa hienossa sukelluskohteessa. Vuoden loppuun mahtuu kuitenkin vielä yksi sukelluskurssi. Välipäivinä nimittäin lähden rebe-kurssille.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut rebreatheriin siirtymisestä, ja nyt tarjoutui mahdollisuus siirtyä kuplattomaan maailmaan kohtuullisilla kustannuksilla. Hankin itselleni Inspiration Classic rebreatherin, jonka nouto kävi sopivasti Ojamolta kotiin tullessani viime lauantaina. Hieman olen jo kerennyt rebeen tutustumaan manuaaleja lueskellen ja pinalla laitteeseen tutustuen. Veden alle laite pääsee vasta sitten kurssilla, mutta ensi fiilis on se, että kyllä tuolla rebeuran hyvin voi aloittaa. Kurssista ja rebestä kirjoitan juttua sitten myöhemmin.

Ensi vuoden alkukin alkaa varsin mukavissa merkeissä. Lähdemme käymään Tuna Hästbergissä, Ruotsissa. Tunaan olen jo pidemmän aikaa halunnut päästä, ja nyt siihen tarjoutui mahdollisuus. Siitäkin on luvassa juttua sitten reissun jälkeen.

Tämän enempää en nyt rustaile Jouluaattona. Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! Oikein rauhallista ja mukavaa Joulua ja ennenkaikkea sukellusrikasta uutta vuotta! :)

Sukeltajan Joululahjatoiveet

Uusimmassa Sukeltaja lehdessä oli pieni juttu erään sukeltajan Joululahjatoiveista ja siitä inspiroituneena päätin kirjoittaa pukille oman Joululahjatoive listani.

1. Kuten Sukeltajalehden toivelistassa, minäkin toivon että hylkyrosvous loppuisi kokonaan vesillämme. Viime aikoina on kuulunut ikäviä uutisia hylkyihin kajoamisesta, ja aihe onkin herättänyt vilkasta keskustelua sukeltajien keskuudessa. On hyvä, että asiasta keskustellaan ja toivon hartaasti, että hylkyrosvous saataisiin loppumaan!

2. Toinen toiveeni liittyy ensi vuoden sukellus reissuihin. Toivoisin monia hyviä reissuja ensi vuodelle. Näillä näkymin ensi vuodelle on tulossakin jo hyviä reissuja, jotka suuntautuvat ainakin Ruotsiin, Norjaan ja myös kotoisiin vesiin. Vuosi on silti pitkä aika ja haluaisin reissata niin paljon kuin mahdollista.

3. Jokin kurssi olisi mukavaa käydä ensi vuonna. Olen miettinyt jonkin verran rebeen siirtymistä, mutta tällä hetkellä sitä rajoittaa yksinkertaisesti rahanpuute. Opiskelijan varoista on vaikeaa saada rebeen tarvittavaa rahasummaa kasaan. Työskentelen opiskelujeni ohessa ja ensi vuoden työnäkymät ovat tätä vuotta paremmat. Valmistuminenkin häämöttää vuoden päässä, joten ehkä ahkeralla säästökuurilla voisi reberahat saada kasaan.
OC puoleltakin toki löytyy kiinnostavia kursseja käytäväksi, mutta täytyy hieman miettiä seuraavaa siirtoa.

4. Hyviä merikelejä ensi kesäksi. Tämän vuoden kesä oli merikelien puolesta todella heikko. Tuuli puhalsi kovaa melkein kokoajan, mikä piti veneen laiturissa tehokkaasti. Toivon, että ensi kesästä tulee aurinkoinen ja vähätuulinen.

5. Harrastamme äärimmäistä välineurheilua, joten täytyyhän edes yhden toiveen liittyä sukellusvälineisiin ;-) Välinetoivelistastakin saisi vaikka kuinka pitkän, mutta aion rajoittaa sen vain yhteen ainoaan toivomukseen: "skootteriin". Olen jo pidemmän aikaa kuolannut interwebistä eri mopomerkkien sivuja ja miettinyt minkälainen skootterit sopisi minulle parhaiten, tai tarkemmin ottaen; kuinka paljon fyrkkaa siihen olisi valmis laittamaan suhteessa siihen millaisia sukelluksia tekee. Hankitana mopo ei todellakaan ole sieltä halvimmasta päästä ja mielestäni ei kannata ostaa sitä kovimman 'rangen' omavaa mallia, jos sukellukset pystyy tekemään mopommallakin mopomallilla. Ainhan kalustoa voi sitten päivittää parempaan omien taitojen karttuessa. Tietyillä sukelluksilla etenkin ulkomailla skootteri helpottaisi työtaakkaa melkoisesti ja mahdollistaisi myös suurempien sukellusten tekemisen. Kotimaassa skootterille ei vielä tässä vaiheessa hirveästi olisi käyttöä (lukuunottamatta joitain hylkysukelluksia), mutta Ojamon L2 luokituksen auetessa skootteri tulisi tarpeeseen. Joten Joulupukki, jos luet tätä, VA-mopo olis tosi kiva! :)

Tässä oli mun 5 toivomusta. Mitä sinä toivot?

Alkutalven kuulumisia

Taas on vierähtänyt liikaa aikaa edellisestä blogipostauksesta. Mitään sen kummempaa ei ole sukellusrintamalla tapahtunut sitten Norjan reissun. Olen sukellellut tasaiseen tahtiin kotimaankohteissa: merellä ja kaivoksissa. Mieli tekisi kovasti lähetä johonkin lämpimään sukeltamaan talvella, mutta saa nähdä toteutuuko haave tänä talvena. Erityisesti minua kiinostaisi matkustaa luolasukeltamaan Meksikoon, mutta kuten opiskelijoilla (ainakin yleensä), rahatilanne puhuu karua tekstiä.

Tällä hetkellä odotan sitä, että louhoksiin saadaan jääkansi päälle. Silloin näkyvyydet paranevat huomattavasti, ainakin useimmissa kohteissa. Kameraakin tulee silloin luultavasti pidettyä ahkerammin mukana, kun on jotakin mahdollisuuksia saada edes keskinkertaisia kuvia. Kaipaisin kovasti salamavaloja kamerasetuppiini sillä en vieläkään ole saanut hankittua niitä. Veden alla harvemmin on liikaa valoa, ja sen huomaa kyllä kuvatessa. Täytyy toivoa, että jossain vaiheessa jää ylimääräistä rahaa sen verran, että saisi salmavalot hankittua.. :-)

Tällä erää ei sen kummempaa...

Luolasukellusta Norjassa

Viime viikolla pääsin vihdoin vierailemaan Norjan luolasukellus kohteissa. Olisin jo aiemmin kesällä lähtenyt käymään, mutta muutto uudelle paikkakunnalle söi opiskelijavaroja niin tehokkaasti, että se reissu, ja pari muutakin, piti pitkin hampain jättää väliin. Reissumme kohteena oli siis Plura ja Litjåga luolat Mo I Ranan kaupungin läheisyydessä.

Starttasimme Norjaa kohden keskiviikkona iltapäivästä. Ajoreitiksi valikoitui Tornion kautta Ruotsiin kulkeva tie, sillä lautta Vaasasta Uumajaan olisi tullut ajoneuvoyhdistelmällä kalliimaksi, kuin pohjoisen kautta kiertäminen. Ajokilometrejä "pohjois reitti" lisäsi reilut 300. Yövyimme ensimmäisen yön Luulajassa Ruotsin puolella, josta jatkoimme matkaa kohti Mo I Ranaa aamun valjettua. Perille saavuimme alkuillasta ja sovimme, että vasta seuraavana päivänä lähdetään sukeltamaan. Ensimmäisen illan käytimme tutustuen Mo I Ranan keskustaan.

Perjantai aamuun mennessä loputkin matkaseurueesta olivat saapuneet perille ja treffit sovitiin Mo I Ranan leirintä alueelle. Sieltä, sukellus kamat lastattuamme Transitin perälle, lähdimme Pluraa kohden. Kukaan meistä ei aiemmin ollut vieraillut Norjan luolakohteissa, joten ensimmäiset parituntia menivät kodetta etsien. Asiaa ei helpottanut navigaattorin ohjaama reitti, joka päättyi rautapuomilla suljettuun tiehen. Onneksi konsultaatioapu oli puhelinsoiton päässä, ja matka jatkui kohti Pluraa. Perille päästyämme kävimme kolkuttelemassa maanomistajan talonovia, mutta ketään ei ollut kotona. Päätimme lähteä etsimään veteenmenopaikkaa omin nokkinemme ja käyvämme myöhemmin esittäytymässä. Paikka löytyikin hetken etsiskelyn jälkeen ja intoa täynnä puimme sukellusvarusteet yllemme.

Suunnittelimme ensimmäisen sukelluksen hyvin helpoksi kamatesti- ja paikkaantutustumis sukellukseksi. Kiven sisään sukelsimme vain reilut 100 metriä. Näkyvyys Plurassa oli keskiverto, noin 7 metrin luokkaa. Luolasto itsessään teki suuren vaikutuksen heti ensimmäisellä sukelluksella. Toisella sukelluksella kävimme vähän kauempana katsastamassa ns. Jomfrukammarettiin ja Luftkammarettiin vievien lainien risteystä. Ensimmäisen päivän molemmat sukellukset menivät hyvin, ja kaikki olivat tyytyväisiä! Emme viitsineet enää lähteä maanomistajan pakeille, sillä rupesi olemaan jo alkuilta.



Seuraavana päivänä päätimme käydä katsastamassa Litjågan luolaston. Paikka löytyikin helposti, kiitos Sami Paakkarisen hyvien ajo-ohjeiden! Joen vesi näytti kristallinkirkkaalta, joten päätin ottaa kameran mukaan. Tässä muutama kuva kyseiseltä sukellukselta:

Päivän toinen sukellus tehtiin taas Pluraan, ja tällä ketaa maanomistajakin oli paikalla, joten kävimme hieman juttelemeassa ennen sukellusta. Oikein mukava heppu vaikutti olevan! Häneltä saa myös erittäin kohtuulliseen hintaan majoituspalveluita paikanpäältä. Pikaisen visiitin jälkeen puimme taas sukellusvarusteita ylle Pluran parkkiksella. Tällä sukelluksella päätimme käydä katsastamassa Luftkammaretin, joka löytyy 450 metrin päästä suuaukosta. Menomatka meni hienosti ja löysimmekin itsemme valtavasta ilmataskusta reilun puolen tunnin potkimisen jälkeen. Aikamme ilmataskua ihailtuamme päätimme palata takaisin. Paluumatka sujui hiukan ripeämmin ja takaisin joenpinnalla olimme noin puolen tunnin jälkeen. Haikein mutta iloisin mielin riisuimme sukellusvarusteet. Tämä oli päätös-sukellus hienolle reissulle.

Norjan luolakohteet tekivät minuun sen verran syvän vaikutuksen, että tästä eteenpäin pyrin vierailemaan siellä vähintään kerran vuodessa. Matkaakaan ei tule kuin lyhyimmillään reilu 600 km. ja paikanpäältä löytyvät majoitus ym. palvelut tekevä reissun vaivattomaksi. Täydellinen sukelluskohde siis :)

Seuraavaa Norjan reissua odotellessa...

Toimintaohjeet Viron aluevesillä sukellettaessa.

Tätä viestiä toivottiin jaettavan, joten laitetaan se tännekin. Nämä asiat tulee muistaa, jos mielii sukeltaa Viron aluevesillä. Kirjoituksen on laatinut Immi Wallin.

Hei,

Ohessa lyhyt yhteenveto määräyksistä liittyen Viron aluevesillä ja talousvyöhykkeellä tapahtuvaan toimintaan. Huomioitava: Suomen ja Viron välillä ei ole kansainvälistä merialuetta. Viron määräykset ovat voimassa heti kun ylitetään Suomen talousvyöhykkeen raja. 

Laki osoitteessa http://www.legaltext.ee/et/andmebaas/tekst.asp?loc=text&dok=X60022K4&keel=en&pg=1&ptyyp=RT&tyyp=X&query=muinsuskaitse. Lain numero RT I, 21.03.2011, 8 (Muinsuskaitseseadus)

- kaikki vedenalaisten kohteiden etsintä millä tahansa menetelmällä on luvanvaraista 

- löydetyistä historiallista tai arkeologista arvoa omaavista kohteista on ilmoitettava välittömästi Viron Muinaismuistovirastolle. (kohteen iällä ei ole merkitystä – mm. kaikki sota-aluksen ovat historiallista arvoa omaavia kohteita.) Vastaava viranomainen on Senior Inspector of Underwater Heritage Maili Roio, meiliosoite: maili.roio@muinas.ee

- uusi löytö voidaan saattaa välittömästi väliaikaiseen suojeluun (temporary protection), jolloin sukeltamiseen tarvitaan lupa muinaismuistovirastolta. 

- sukellusluvan voi hakemuksesta saada 18v täyttänyt henkilö, joka on saanut laissa määritellyn koulutuksen. Koulutukseen voi osallistua Virossa ja kursseista saa tietoa Viron Muinaismuistovirastosta. 

- myös laillinen henkilö (seura, sukelluskeskus, yritys) voi hankkia toimintaluvan, jolloin vain ko. tahon edustaja/t käy kurssin. Tämä kurssin käynyt henkilö tulee olla aina mukana kun esim. seuran jäsenet sukeltavat kohteella jolle seuralla on sukelluslupa. Näin suojellulle kohteelle pääsee sukeltamaan myös ilman henkilökohtaista lupaa. Virossa on tällä hetkellä 4 palvelun tarjoajaa, jotka voivat viedä sukeltajia suojelluille kohteille, joihin palveluntarjoajilla on sukelluslupa. Myös suomalainen henkilö, seura tms. voi hankkia sukellusluvan. (Vaatimuksena kurssin suorittaminen Virossa.) 

- jos löytöä ei julisteta suojelluksi, siihen sukeltamiseen ei tarvita lupaa, mutta kaikesta sukeltamisesta täytyy aina ilmoittaa rajavartiostolle (merivalvontakeskus VHF kanava 69) ja mikäli kohde sijaitsee laivaväylällä (esim. Tallinnan lahti) myös VTS:lle. 

- listan suojelluista hylyistä saa Viron muinaismuistovirastostahttp://register.muinas.ee/ valitse mälestised -> nimi: vrakk. Rekisteri kaikista hylyistä (myös suojelemattomista) on tällä hetkellä työn alla.

Laittakaa vapaasti tämä tieto eteenpäin mahdollisimman laajasti. Olen tällä hetkellä Virossa ja juuri nyt käsitellään tapausta jossa suomalaiset sukeltajat ovat etsineet, löytäneet ja sukeltaneet hylyssä, joka on Viron talousvyöhykkeellä. Ko. sukeltajat eivät ole hakeneet etsintälupaa, he eivät ole ilmoittaneet löydöstä eivätkä hakeneet lupaa sukeltamiseen saati ilmoittaneet sukeltamisestaan. Toivotaan että asia käsitellään ilman oikeudenkäyntiä. 

Terveisin, 
immi

Viimeinkin Ranskaa ja vähän muuta.

Aikaa on kulunut luvattoman paljon Ranskan reissusta, enkä ole saanut tänne kirjoitettua lupaamiani reissukuulumisia. Yritetään paikkailla tilannetta tällä postauksella..

Reissu on siis takanapäin ja kaikki meni hienosti. Luolakohteet Ranskassa ovat uskomattoman hienoja ja ilmastokin tuntui mukavalta, kun Suomen kesä nyt on taas ollut kylmä ja vähäluminen. Tykkäsin myös kovasti etelä-Ranskan maalais-seudusta, missä tuo Lotin maakuntakin sijaitsee. Pienet kylät, vuorenrinteet, laaksot ja metsät, kaikki näytti hienolta!

Saavuimme Ranskaan päivän etuajassa piiiitkään ajomatka jälkeen. Olo oli melko väsynyt ja ei haitannut yhtään, että ensimmäinen sukellus tapahtuisi vasta seuraavana päivänä. Käytimme tulopäivän kamojen tsekkailuun ja kasaamiseen sekä ympäristöön tutustumiseen. Illalla uni maittoi, vaikkakin perhoset hieman lentelivät mahassa seuraavan päivän sukellusta miettiessä.

Ensimmäisen dyykin kohteena oli Ressel, luolasto joka lähtee joesta ja kiemurtelee Lotin maaperän alla. En rupea tässä tekstissä käymään jokaista sukellusta läpi, sillä tätä ei kukaan jaksaisi silloin lukea. Fiilis kuitenkin oli huikea, kun miltei nollanäkyvyyden omaavan joen pohjassa vesi kirkastui kristallin kirkkaaksi ja luolan suuaukko häämötti edessämme. Ensimmäisellä sukelluksella kävimme ns. "shallow routen" ensimmäisellä drop-offilla ja käännyimme takaisin. Takaisintulomatkalla rupesikin sitten tapahtumaan: maskit lähti, valot sammui jne jne.. Tätä ja paljon muuta sitten tapahtuikin joka sukelluksella, mutta sitähän varten oli tultukin!

Seuraavien päivien aikana kävimme: Source de Landenousessa, Trou madammessa, Font del Truffessä, Saint Saveurissa ja Emergence du Resselissä. Osassa kohteista useampana päivänä. Ehkä vaikuttvain sukellus tehtiin Fountaine du Truffessä, missä kävimme kolmos sumpin päässä. Myös Resselissä tehty circuitti oli upea!

Reissu oli kaikinpuolin hieno ja onnistunut! Saimme kurssit tehtyä, pääsimme nauttimaan upeista luolasukelluskohteista sekä etelä-Ranskalaisesta maaseudusta, syömään ranskalaista ruokaa ;) jne. Sukelluksen ohella kävimme tutustumassa Padiracin kuivaluolaan, sekä vierailimme useissa hienoissa kylissä. Päätin jo, että ensi kesän kesälomareissu suuntautuu jälleen Lotiin ;)

Loppukesä menee merellä ja kaivoksissa sukeltaen. Huomenna suuntaamme veneen keulan kohti Wellamon hylkyä ja viikonloppuna lähden luultavasti kaivos-sukeltamaan. Jos kaikki menee nappiin, niin ehkä syksyn aikana kerkeän käymään vielä Norjassa luolasukeltamassa, mutta se selvinnee myöhemmin.

Yritän jatkossa kirjoitella tänne aktiivisemmin uusia tekstejä.

Merikausi avattu & muita kuulumisia

Saatiin merikausi auki tälle kesälle. Oikeastaan se avattiin jo pari viikkoa sitten, mutta on pitänyt niin kiirettä, että en ole kerennyt tänne kirjoittelemaan. Valikoimme avajaiskohteeksi S/S Björnin hylyn, joka on ihan mukavan rento ja helppo kohde avajais-sukellukselle. Hylky makaa n. 17-24 metrin syvyydessä. Se upposi 1891 Pietarsaaren ja Kokkolan väliin.

Täysin ongelmitta ei reissusta selvitty. Veneen ankkurointi oli haasteellista kovasta aallokosta johtuen ja se johtikin muihin ongelmiin. Olin kerennyt vetäistä kuivapuvun päälleni, mutta vetoketju oli vielä auki. Lähdin keulaan viemään lisää narua ankkureille ja tietysti tapahtui se, mitä pelkäsinkin! Jalka lipesi kulkuväylältä ja mies molskahti veteen. Melkoista vauhtia kauhoin kohti veneen perää ja uimatasoa mutta pukuun kerkesi tulla sen verran paljon vettä, että aluspuku sekä aluskerrasto kastuivat likomäiksi. Hetken jo harmittelin mielessäni, että jää avajais-sukellus tekemättä kunnes muistin, että meillä oli matkassa ylimääräinen kuivapuku ja aluskerrasto. Eikun uutta kerrastoa ja pukua päälle ja veteen. No puku oli minulle hieman suuri, mutta siitä ei suurempia ongelmia aiheutunut. Pahempi juttu oli se, että aluspuku oli melkoisen ohut, ja kylmä tuli jo melkein heti hylylle saavuttuamme. Kylmyys muuttui melko sietämättömäksi joten peukutin sukelluksen reilun 40 minuutin jälkeen.

Pintaan noustessamme tuuli oli yltynyt entisestäänkin ja yritimme saada ankkurit ylös nopeasti. Toinen ankkuri päätti jäädä pohjaan, sillä naru petti sitä ylös riuhtoessamme. Minultakin putosi kamerakotelon portin suojus mereen, joten varustemenekkiä kertyi reissulle jonkin verran. Kaikenkaikkiaan oli ihan mukavaa saada merikausi auki! Viimeviikolla valikoitui kohteeksi Kaatiala, sillä merellä tuuli liian lujaa.

Ensiviikon maanantaina olisi lähtö Ranskaan, Lotiin. Menemme Turusta Tukholmaan lautalla ja sieltä roikottelemme koko matkan etelä-Ranskaan. Ajoa kertyy sellaiset 3000 km. suuntaansa, joten istumista riittää. Torstaina aloitamme kurssitouhut. Tarkoituksena olisi saada tehtyä Technical Cave ja Normoxic Trimix. Olen todella innoissani reissusta, sillä se on ensimmäinen kerta kun pääsen sukeltamaan luonnonluoliin. Ja mukavahan se on toki myös päästä etelä-Ranskan lämpöön, kun näyttää että tämä Suomen kesä ei oikein tahdo kunnolla alkaa. Päivittelen sitten Ranskan kuulumisia tänne mahdollisuuksien mukaan jo reissunpäältä, mutta viimeistään palattuani sieltä.

Muutamat päivät ennen lähtöä kuluu kamoja pakkaillessa ja huoltaessa. Viikonloppuna käydään tekemässä vielä yksi dyykki todennäköisesti merellä, jotta varmistutaan että kaikki toimii. Maanantaina sitten käännetään nokka kohti Turkua ja illalla ollaankin jo lautassa Tukholmaan.

Tässä muutama kuva S/S Björniltä:

Posliinia, jota hylyltä löytyy

Hylyn kyljessä on neitsyitä ja blokipyöriä

Kytkentöjä

Sulkuventtiili höyrypannun kyljessä

Kuulumisia

Mennyt jonkin aikaa viime blogikirjoituksesta. Päivittelen tähän nyt nopeat kuulumiset Suomi - USA 2. erätauolla. Tämä viikonloppu menee Kaatialassa harjoitellessa asioita kesän kursseja varten. Käytiin tekemässä confiend water tällä muutama viikko sitten ja nyt pitää ahkerasti treenailla ennen Ranskaan lähtöä.

Venekkin saatiin vesille tänä kesänä hyvissä ajoin, mutta vielä en ole kerennyt merellä dyykkaamaan. Todennäköisesti ensi viikolla tulee lähdettyä merelle avamaan merikausi. Tänään kävin aamulla meidän seuran P1 kurssin avovesisukelluksissa jeesaamassa kurssisukelluksissa. Kirjoittelen meri dyykistä vähän enemmän stooria tänne heti kun merelle kerkeän lähtemään.

Nyt MM lätkän pariin...

Luolasukellusta Kauhavalla

Viimeviikon torstaina tuli käytyä paikassa, jossa olen halunnut käydä jo viime syksystä lähtien. Paikka on eräs luolanpätkä Kauhavalla, Pohjanmaalla. Kuulostaa aika eksoottiselta, ja sitä se paikkana onkin. Luolan sisäänkäynti on keskellä metsää ja ihan PV:n alueen vieressä.

Lähdettiin matkaan Sami Paakkarisen kanssa ja oltiin pelipaikoilla jo puolen päivän tietämillä. Hetken joutui sisäänkäyntiä metsästä etsimään, ja vitsailtiiknkin, että paikkahan on kuin Kauhavan cenote. Vitsistä hauskan teki se, että Sami on juuri palannut melko pitkältä Meksikon matkalta. Hieman erilaisissa maisemissa pääsee kotosuomessa sukeltamaan. Sisäänkäynti löytyikin hetken etsiskelyn jälkeen, ja sovittiin, että ajan auton lähemmäksi jotta ei tarvitse rämpiä niin pitkää matkaa metsässä laiteet selässä.

Vedettiin kuivapuvut päälle ja lähdettiin tekemään avantoa luolan maanpääliseen osaan. Ajateltiin avannon tekemisen olevan lastenleikkiä, mutta toisin kävi. Vettä peitti n. 30 cm teräsjää kerros, jota sai ihan miesvoimin kairata ja sahata päästäkseen läpi. Jouduttiin sahatessa availemaan kuivapuvut  lämpöhalvauksen estämiseksi. Avanto saatiin aikaan ja lähdettiin pukemaan loput varusteet.

Luolaston sisäänkäynti

Ennakotietojen mukaan luolaston ensimmäiset 10 metriä mennään ihan 0 näkyväisyydessä ja se pitikin paikkansa. Noin 10 metrin jälkeen näkyväisyys aukeni noin 3-4 metriin ja se vaikuttikin ihan hyvältä. Luolaston vesi itsessään on melko tummaa, joten se imee valotehoa jonkinverran. Oltiin sovittu etukäteen, että kierrellään niin paljon kuin suinkin keretään, ja kerettiinkin kiertää koko luolasto pääpiirteittäin. Maksimisyvyys on vähän reilu 6 metriä, joten kaasujen riittävyyden kanssa ei tullut ongelmia. Luolaston kiertämiseen rauhallisella uintivauhdilla kesti noin tunti.

Vaikuttavimpina asioina sukellukselta mieleen jäi kuilu, joka kulkee ylöspäin ihan maanpintaan saakka. Välissä oli nyt jääkerros, joten päästiin ihastelemaan kuilua ainoastaan sen läpi. Toinen vaikuttava asia oli se, että luolaston lattiassa näkyy edelleen trakotrinrenkaiden ja ihmisten jalanjälkiä ajoilta, jolloin luola oli kuiva.

Kaikenkaikkiaan luolasto oli positiivinen yllätys ja siellä tulee varmasti vierailtua useammankin kerran kevään aikana. Viikonloppu menikin sitten tuttuun tapaan Kaatialassa vähän erinlaisessa luolaympäristössä. 

Pääsiäinen sukeltaen...

Tämän vuoden pääsiäinen tuli vietettyä vahvasti vedenalaisissa tunnelmissa. Sukelluksia tuli tehtyä Ojamolla ja Kaatialassa. Majapaikkana Pääsiäisturneella toimi Kalajärven leirintäalue ja Hobby-asuntovaunu.

Lähdetiin perjantaina kohti leirintäaluetta vähän klo. 11 jälkeen aamupäivästä. Ajelimme asuntovaunun leirintäaluelle ja jatkoimme kahvin jälkeen Kaatialaan. Matkaa Kalajärveltä Kaatialaan kertyy noin 40 km. suuntaansa. Sukellus sisällöltään oli tavallista Kaatialaa. Kannoin kameraakin mukana, mutta ekalta sukellukselta ei valitettavasti kovin montaa kuvaa jäänyt kortille. Tarkoitus olikin tutustua enemmän videokuvaus ominaisuuteen. Hyvinhän se toimikin, valoa vain pitäisi olla... ...ja paljon! Illalla pitikin sitten mennä aikaisin nukkumaan, sillä herätys oli seuraavana aamuna klo. 4:40.

Lauantai aamuna kellon soidessa ei auttanut muuta kuin ponkaista sängystä ylös. Onneksi ei väsyttänyt kovinkaan paljoa. Klo. 5:40 nostimme kytkintä ja suuntasimme kohti Ojamoa. Perillä siellä olimme tasan klo. 10 ja meidän sukellusvuoro koitti noin parin tunnin kuluttua. Tehtiin ihan perus-sukellus 28-tasolla ja sukelluksen jälkeen pakkailtiin kamat ripeästi autoon ja lähdetiin takaisin Pohjanmaalle. Ojamon näkyvyydet on kyllä aivan käsittämättömän hyvät, tuli taas todettua!

Seuraavat kaksi päivää, sunnuntai ja maanantai, meni Kaatialassa sukellellessa. Koitin kuvailla toisella sukelluksella ja kortille jäi muutama ihan onnistunut kuva. Hieno kuvausmesta löytyi turistiluolan katosta, jossa oli sen verran ilmatilaa, että vedenpinta toimi ikäänkuin peilinä. Siellä tuli sitten näpsittyä kuva jos toinenkin.

Ihan nasta pääsiäinen kaikenkaikkiaan!

Viikonlopun reissu valokuvaus seminaariin

Kävin menneenä viikonloppuna Sukeltajaliiton järjestämässä valokuvaus-seminaarissa Helsingissä. Seminaari käsitteli tietenkin VA-valokuvausta. Lähdimme matkaan perjantai-iltana Tobiaksen kanssa noin klo. 19:00 ja koukkasimme vielä varaston kautta hakemaan dyykikamat sunnuntain sukellusta varten. Matka meni kohtuu joutuisasti ja Pirkkalan ABC:n yöllisen lounaan jälkeen matka jatkui kohti Vantaata, jossa yöpaikkamme sijaitsi. Perille savuimme vähän ennen kahta. Roudasimme sukellusvarusteet pikaisesti autosta sisälle ja sen jälkeen uni kutsui.

Herätys klo. 8:00 ruhtinaalisten, reilun viiden tunnin, yöunien jälkeen. Matka jatkui kohti Helsinkiä ja SLU-taloa, joka oli seminaarin tapahtumapaikka. Saavuimme sinne jo noin klo. 9:00 ja kävimme ilmottamassa itsemme paikallaoleviksi. Varsinainen seminaari alkoi vasta klo. 10, mutta aika meni ripeästi kahvia juodessa, ja tutustuessa seminaarin sponsoreiden esittelypöytiin. Itse seminaari kesti aina klo. 17 asti, oikeastaan vähän ylikin, sillä välissä oli pieniä teknisiä ongelmia. Mielestäni seminaari oli todella onnistunut ja puhujat olivat äärimmäisen hyviä! En tässä rupea kuitenkaan tarkemmin sisältöjä esittelemään, sillä tätä ei jaksaisi kukaan lukea silloin. Lyhyesti kuitenkin: opetusta riitti aina "peruspokkari" valokuvaksesta vapaasukeltamalla kuvaukseen ja kuvien oikeaan valaisuun. Hyviä vinkkejä jäi mieleen paljon, vaikkakin osa esitellyistä asioista oli jo ennestään tuttua.

Ilta jatkui seminaarin jälkeen klo. 19:00 Hotelli Presidentissä maukkaan ruoan ja rennon seurustelun merkeissä. Hiacen nokka käänyti Vantaata kohti vähän ennen klo. 23 ja perille saavuttuamme maistui uni mukavan seminaaripäivän jälkeen.

Sunnuntai aamuna saikin sitten nukkua vähän pidempään, vaikkakin kesäaikaan siirtyminen rokotti tunnin yöunista. Aamupalan ja auton pakkaamisen jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Koukattiin matkaan vielä parit uudet staget eräästä Vantaalaisesta tekniikkasukellusliikkeestä ;) Kaatiala sijaitsi sopivasti kotimatkan varrella, joten pysähdyimme sinne yhdelle dyykille. Sukelluksen päätarkoitus olikin, seminaarin innoittamana, kuvata mahdollisimman paljon. Valikoin kuvauspaikaksi pikkuaukosta sisään mentäessä ensimmäisen piston (ns. ilmataskupiston) vasemmalla. Kiinnitin opasnarun pohjaan ja sen jälkeen sai kamera laulaa. Olin ohjeistanut Tobiasta etukäteen valaisemaan seiniä omalla lampullaan ja yritin parhaani mukaan valaista Tobiasta omallani. Muutama ihan ok otos muistikortille jäikin, vaikkakin se salamavalo(t) pysyy edelleen ostoslistalla. Dekojen jälkeen keskityin kuvaamiseen hyllyllä. Sinne paistoikin hyvin aurinko, joten valoa ja näkyväisyyttä riitti! Kuvaus-session jälkeen pakkailtiin auto nopeasti ja jatkettiin kotiin. Kaiken kaikkiaan erittäinkin onnistunut viikonloppu! Erityiskiitokset vielä Sukeltajaliitolle loistavasta seminaarista!

Muutama räpsy Kaatialasta:

Ensifiiliksiä PT-EP03 kotelosta

Viime maanantaina koitti kauan odotettu päivä. Puhelimeen räpsähti tekstiviesti, joka kehoitti  noutamaan minulle osoitetun paketin. Paketista löytyikin uusi vedenalaiskotelo kameralleni. Kotelo on mallia Olympus PT-EP03 ja se on suunniteltu omistamalleni E-PL2 kameralle. Jouduin harmillisesti lähtemään maanantai-illaksi töihin, enkä kerennyt paljoa hypistellä uutta koteloa.

Tiistaina pääsin testailemaan, miltä kotelo tuntuu veden alla. Alkuun mietitytti, miten näppäinten painaminen toimii kiinteillä rukkasilla. Hyvin onnistui, sillä näppäimet on aseteltu järkevästi eri korkeuksille. Kotelon muotoilu tuntuu muutenkin miellyttävältä ja sitä on helppo hallinnoida veden alla. Kuvia tulikin räpsittyä aikalailla ja positiivsena yllätyksenä oli videokuvan hyvä laatu. 720p videokuva näyttää hyvältä täyteen ruutuun sovitettunakin ja kameran tarkennuskin pysyi hyvin mukana kuvattaessa. Ainut kuvausta rajoittava tekijä tiistaina oli valon puute. Meidän veden alle pääsy venähti iltaan ja luonnonvaloa ei ollut juuri ollenkan jään alla. Jouduin tyytymään sukellusvalolla valaisuun ja osassa kuvista se toimikin ihan kohtuu hyvin. Hankintalistalle päätyi kuitenkin samantien Sea&Sea:n YS-01 TTL-salama(t), kunhan budjetti antaa myöten.

Sunnuntaina olisi tarkoitus pyörähtää Kaatialassa, ja yritänkin saada sieltä jonkinlaista kuvamateriaalia muistikortille. Jos kuvat onnistuu, niin laittelen niitä tänne yhdessä VA-kuvaus seminaarikuulumisten kanssa.

Tässä pari kuvaa tiistain sukellukselta:

Kameraa kasaamassa

Pitkän odotuksen jälkeen luin tänään ilouutisen netistä. Kamerani vedenalainen kotelo on vihdoin matkalla Suomeen. Vedenalaisen kameran kasaaminen on ollut minulla todella pitkissä kantimissa, mutta nyt näyttää siltä, että saan kameran veden alle piakkoin.

Noin vuosi sitten vaihdoin silloisen Canon EOS 350D kamerani kompaktimpaan peilittömään järjestelmäkameraan. Tilalle tuli Olympus PEN E-PL2 kamera, johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Vaihtamisen syy oli siinä, että kotelot noihin peilietsimellä varustettuihin järjestelmäkameroihin ovat todella hintavia, enkä opiskelijabudjetista pystynyt sellaista hankkimaan. No, ei nuo kotelot peilittömiinkään järkkäreihin ilmaisia ole, ja jouduinkin tyytymään halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon eli Olympuksen omaan PT-EP03 koteloon. Kun pakettiin lisätään vielä domeportti ja salamavalot varsineen, kertyy hintaa tuollekkin ihan riittävästi. Tilauksessa tulee nyt ainostaan kotelo. Domen, salamat ja varret hankin myöhemmin kun budjetti antaa myöten.

Kirjoittelen tänne käyttökokemuksia heti kun pääsen kameraani uittamaan. Valokuvaus ilman salamavaloja ja domea on todella rajoittunutta, mutta nyt on pakko tyytyä vaan siihen. Pitää yrittää kuvailla matallalla, mihin luonnonvalo vielä riittää. Avannosta kajastavat auringonsäteet ovat todella kaunista katsottavaa ja yritänkin keskittyä sen tyyppiseen kuvaukseen kunnes saan rahat kasaan loppuihin varusteisiin.

Olen lähdössä myös parin viikon päästä järjestettävään, vedenalaiseen kuvakuseen keskittyvään, seminaariin Helsinkiin. Se tuleekin sopivaan ajankohtaan, sillä kotelon pitäisi saapua lähipäiviniä. Kirjoittelen myös seminaarikuulumisia tänne sitten kun siellä on tullut käytyä.

Viikonlopun sukelluksista...

Keväinen sää suosi Suomenmaata koko viikonlopun ja pääsin nauttimaan kahdesta dyykistä. Suunnitelma oli vierailla Kaatialassa sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta väenpaljoduen vuoksi päädyttiin toiselle kohteelle sunnuntaiksi.

Lauantai siis meni Kaatialassa sukeltaessa. Startattiin sukelluskaverin kanssa klo. 8 ja noin paria tuntia myöhemmin olimme Kaatialan parkkipaikalla. Keli näytti mitä parhaimmalta, aurinko paistoi ja oli lämmin. Paikalla oli tässävaiheessa vain yksi auto meidän lisäksi. Sonnustauduimme varusteisiin ja menimme veteen ensimmäisena parina. Itse dyykki oli vahvasti luolapainotteinen ja kerkesimmekin kiertää suurimman osan luolastosta 50 minuutin pohja-ajallamme. Aloitimme nousun ja reilun puolen tunnin kuluttua pintauduimme sukellukselta. Huomasin heti, että paikalle oli tullut uutta väkeä, mutta todellisuus väen määrästä selvisi vasta kun kävelimme autolle. Uusia autoja oli saapunut paikalle varmaan noin 8 kappaletta ja parkkipaikka oli ihan tukossa. Vantaalaisella Hydromanialla oli kevätleiri Kaatialassa, ja sen takia sukeltajia riittikin. Kotimatkalle päästiin kuitenkin hyvissä ajoin ja kotona oltiinkin jo noin klo. 17.

Sunnuntaina päätimmekin sitten suunnata lähemmäksi ja valitsimme kohteeksi Nautorin montun, joka ei ole sukelluspaikkana mikään hirveän kiinnostava, mutta ainakin siellä on vettä. Tiesimme, että osa meidän seuralaisista oli edellisenä päivänä käynyt tekemässä montulle avannon, mutta teimme kuitenkin uuden vähän matalampaan veteen, jolloin avannosta nouseminen helpottuu huomattavasti. Dyykki itsessään meni ihan hyvin. Seurailimme pohjaan vetämääni opasnarua ja sen päästä jatkoimme pidemmälle reelillä. Loppusukelluksesta treenasimme vähän sukeltajan perustaitoja. Sukelluksen jälkeen olikin sitten aika paistaa makkaraa, ja kyllä se hyvältä maistuikin upeassa kevätsäässä.

Kaikenkaikkiaan ihan nasta viikonloppu!

                                                       Keväisessä säässä Nautorin montulla

Opasnaruja & pintaköysiä

Mennellä viikolla tuli pistäydyttyä veden alla vain kerran. Se tapahtui eilen, sunnuntaina. Paikaksi valikoitui tällä kertaa hauskasti nimetty "Sikalan monttu". Paikka on vanha kalliolouhos, jonka nimi tulee siitä, että montulle johtava tie kulkee sikafarmin ohi. Sikalan monttu on yksi meidän vakio harjoittelukohteista, jossa syvyyttä on huimat 10 metriä ja näkyväisyys on yleensä melko hyvä.

Näin talvisaikaan olemme toteuttaneet louhos-sukellukset ns. luolasukellusmenetelmällä, eli monttujen pohjalle on vedetty opasnaru, jota seurailemme koko sukelluksen ajan. Narun tehtävänä on opastaa meidät turvallisesti takaisin maan kamaralle. Sikalan montulle olen vetänyt narua noin 170 metriä eli narun päähän ja takaisin avannolle sukellettaessa matkaa kertyy reilut 300 metriä. Parantelemme narua ensi kerralla vielä niin, että se alkaa avannolta ja päättyy avannolle. Temme siis lenkin montun ympäri, jolloin takaisin ei tarvitse uida samoja jälkiä.

Jään alle sukeltaminen ilman pintaköyttä on yleensä tunteita kuohauttava keskustelun aihe. Monet eivät ymmärrä miksi ottaa moinen riski, kun pintaköyttä käytettäessä voitaisiin sukeltaa paljon turvallisemmin. Sukeltajan taidot, koulutus ja varusteet nousevatkin ratkaisevaan asemaan, kun sukelletaan jään alle opasnarulla pintaköyden sijaan. Sukeltajilla tulee olla luolakoulutus sekä kahdennetut varusteet ja sukelluksilla tulee noudattaa kaasu- ja muita luolasukellus-sääntöjä. Mielestäni on myös tärkeää, että sukellettava kohde on tuttu entuudestaan. Opasnarun hukkaaminen voi olla muuten kohtalokasta! Opasnaru itsessään pitää olla hyvin vedetty. Sen pitää olla tarpeeksi kireällä, jotta sitä voidaan seurata myös nolla näkyväisyydessä pelkällä käsituntumalla ja sen pitää olla yhtenäinen pintaan saakka. Tarvittaessa naruun voidaan asentaa myös nuolia, jotka osoittavat ulosmenon suuntaan (tässä tapauksessa avannon suuntaan).

On  kohteita, joihin itse en kuitenkaan lähtisi ilman pintaköyttä. Esimerkiksi merellä olevat hylyt varsinkin silloin, kun tiputetaan avannosta suoraan hylyn päälle. Tällöin haluan tietää, että minulla on jatkuva yhteys pintaan. Opasnarun hukkaaminen merellä olisi katastrofi, sillä sen etsiminen niin isosta tilasta olisi sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Neulan taitaisi kuitenkin löytää ennemmin. Pintaköydessä on myös se etu, että sen avulla voidaan kommunikoida pintahenkilöihin. Tarvittaessa voidaan vaikka pyytää apua pinnalta. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että köysi sukeltajan ja pintahenkilön välillä pidetään riittävän kireällä, jotta viestit välittyvät narua pitkin. Pintahenkilön pitääkin tuntea ns. "naruttamisen" oikeat menetelmät. Viesteistä on myös hyvä keskustella etukäteen, jotta sekä sukeltajalla että pintahenkilöllä on sama käsitys niistä. Viestit toteutetaan nykimällä ja ravistamalla köyttä.

Talvisukeltelu asettaa omat vaateensa toiminnalle. Oikein toteutettuna se on kuitenkin mukavaa ja tekee kausiharrastukseta ympärivuotisen harrastuksen. Ennen jokaista sukellusta tulee tehdä sukellus-suunnitelma, joka talvella sisältää myös päätkösen siitä, sukelletaanko pintaköydellä vai opasnarulla. Kumpikin soveltuu oikeinkäytettynä hyvin turvalliseen talvisukeltamiseen silloin, kun sukeltajalla on asianmukainen koulutus, taidot ja varusteet.

Turvallista talvisukeltamista itse kullekin!

Tunnelmia Venemessuilta ja Hylkyseminaarista

Noniin, nyt on kotiuduttu tämän vuoden venemessuilta. Messut olivat minulle ensimmäiset ja olin yllättynyt siitä, miten paljon tarjontaa sieltä löytyi. Mielenkiintoista katseltavaa riitti halli toisensa jälkeen.
Olin etukäteen päättänyt, että katsastan ainakin Ursukin, Varuste.netin, Marinon ja muutaman muun messuosaston ja sitten kiertelen niin paljon kuin aika antaa myöten. Kerkesin kuitenkin kiertämään kaikki hallit suurpiirteittäin ja käymään muutamassa veneessäkin.
Puoli 3 aikoihin olikin aika sitten siirtyä konferenssi tilan puolelle kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja liittyen Itämeren hylkyihin. Esiintyjälista oli vähintäänkin mielenkiintoinen, ja kuulimmekin luentoja vanhojen esineiden konservoinnista aina hylyillä sukeltamisen juridiikkaan. Parhaiten mieleeni jäi Badewannen esittely heidän tekemästään dokumenttiprojektista, joka on saanut merkittävän huomion maailmalla, Antti Apusen ja Janne Suohosen esitelmä heidän uudesta Hangon evakuointia käsittelevästä projektistaan sekä tietenkin viimeisenä luennoineen Richard Lundgrenin huikea kertomus siitä, kuinka hän tiimeinen löysi Mars Makalös hylyn.
Jokainen luento osoitti sen, kuinka kallisarvoisen historian merten syvyydet kätkevät sisälleen. Jokaisella hylyllä on oma tarinansa kerrottavanaan. Hylkyjen kautta voimme päästä lähemmäksi menneitä aikoja ja nähdä miltä elämä entisaikoina näytti. Sen takia on äärettömän tärkeää, ettei hylkyjä tuohta rosvoamalla ja muilla vastuuttomilla toimilla! Mielestäni tähän viestiin kulminoitui koko seminaarin tarjonta. Ja se ei olekkaan mikään kevyt viesti.
Jokaisen sukeltajan on hyvä miettiä omia menetelmiään, hylyillä sukellettaessa, ankkuroinnista itse sukellustapahtumaan. Kunnioitetaan hylkyjämme! Ne ovat katoava luonnonvara joiden historiasta myöhemmätkin sukupolvet haluavat varmasti päästä osalliseksi.
 

Venemessuille.

Tänä viikonloppuna lähden käymään Helsingissä venemessuilla. Odotan mielenkiinnolla messuilla järjestettävää Hylkysukellus seminaaria. Siellä aiheena on hylkyjemme tila Museoviraston viimevuotisen koordinaattiluettelon julkaisun jälkeen. Toivottavasti hylyt ovat saaneet ja saavat olla rauhassa, muutamaa erittäin ikävää tapausta lukuunottamatta.
Aion viipyä messuilla ainoastaan lauantain, joten pääpaino on Hylkysukellus seminaarilla. Sen lisäksi pitäisi keretä tsekkaamaan ainakin Ursukin messuosasto. Kirjoittelen tunnelmia venemessuista heti kotiuduttuani sieltä.
Sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä käymään Kaatialassa sukeltamassa. Kaatialassa tulee käytyä aika paljon, se kun on sopivan matkan päässä kotoa ja sopiva harjoitus kohde. Toki luolastoa voisi olla enemmänkin ;) Olisin toivonut kerkeäväni käymään Ojamolla venemessujen yhteydessä, mutta tällä kertaa se ei valitettavasti onnistu. No, pysyyhän Ojamo onneksi paikoillaan!

Vihdoin viimein...

Olen jo pitkään miettinyt alkavani kirjoittamaan blogia liittyen sukellusharrastukseeni. Nyt sain vihdoin perustettua blogin ja tästä eteenpäin olisikin tarkoitus päivitellä sukelluskuulumisia tänne.

Suomen talvikausi asettaa tietyt haasteet sukellusharrastukselle. Olen kuitenkin pyrkinyt tekemään 1-2 sukellusta viikossa kylmyydestä huolimatta, jotta taidot pysyvät yllä. No, koko ajanhan tässä mennään kesää kohden ja myös veden alla vietetty aika lisääntyy lämpötilan noustessa. Ensi kesänä onkin tarkoitus sukeltaa paljon merellä ja kesän alkuun käydään parin viikon matkalla Ranskassa tekemässä Technical Cave ja Normoxic Trimix -kurssit. Puuhaa siis riittää kesäksi, mutta sitä ennen nautitaan vielä kylmistä vesistä, jääkatosta ja kirkkaista näkyväisyyksistä! :)