Viikonloppuna pääsin testailemaan aiemmassa postauksessa esittelemääni rebe-elektroniikkaa. Kyseessä on siis Deep Pursuit (Predator) headi, joka korvasi aiemman Inspiration Classicin vakio headin. Ensi vaikutelma näin 2 sukelluksen jälkeen on todella vakuuttava. Näyttö on uskomattoman selkeä lukuinen ja HUD:ista on helppoa seurailla osapaineita silloinkin kun kädet on täynnä tekemistä, esimerkiksi lineä sitoessa.
Lauantaina käytiin Kaatialassa sukeltamassa. Saavuttiin paikanpäälle joskus hieman ennen klo. 10 kelin ollessa syksyisen pilvinen. Varustautumisen ja hetken rupattelutuokion jälkeen olimme vedessä. Itse sukellus meni suurinpiirtein samalla kaavalla, kuin sukelluksemme yleensä Kaatialassa. Kierreltiin tunnelit ja käytiin katsastamassa auto ennen nousun aloittamista. Pituutta sukellukselle kertyi 137 min. Koko sukelluksen ajan oli osapaineita ja muuta informaatiota helppoa seurata. Olin todella tyytyväinen hankintaani pintauduttuamme sukellukselta!
Sunnuntaina käytiin yhdellä lähilouhoksella tekemässä pikainen pulahdus. Predator tarjoaa mukavasti informaatiota sukelluksen aikana. Sen käyttöliittymssä on vielä vähän opettelua sillä se on hieman erinlainen kuin OSTC:ssäni, johon olen tottunut, vaikkakin molemmat ovat kahden napin koneita. Harjoittelamallahan sitä onneksi oppii! :)
Summa summaarum: Uusi Deep Pursuit (Predator) headi on todella mukava päivitys rebeeni. Vaikkakin Classic headin kanssa pärjää ihan hyvin, on mukavampi lukea tiedot suoraan ranteesta ilman napinpainallustakaan. Todella hyvä puoli on myös se, että nyt minulla on kaksinkertainen dekolaskenta aina mukana sukelluksilla. Predator hoitaa nyt ykköskoneen tonttia ja aiempi ykköskone OSTC jää stand-alone modeen varakoneeksi. Vaikkakaan koneisiin ei pidä ikinä luottaa sata prosenttisesti, antaa tuplattu dekolaskenta mielenrauhaa etenkin vaativimmilla sukelluksilla. Uuden koneen lisäksi myös HUD:in saaminen rebeen on hyvä ja hyödyllinen päivitys.
maanantai 4. marraskuuta 2013
perjantai 1. marraskuuta 2013
Rebe-elektroniikka päivitys
Kirjoitukseni koskee aika harvoin sukellusvarusteita, mutta nyt tehdään parannusta myös sillä osa-alueella. Eilen kolahti postiin uusi rebe-elektroniikka. Tai ei uusi mutta uusi minulle. Kysessä on Narked@90 valmistama Deep Pursuit head. Kyseistä headia ei ikävä kyllä pysty enää uutena ostamaan, sillä niiden valmistus on lopetettu. Headi korvaa siis aiemman headini, joka oli Inspiration Classicin vakio headi. Uusi headi istuu suoraan inspiksen scrubberikanisteriin, tosin kiinnitykseen käytetään DP:in omia kiinnitysruuveja.
Deep pursuit head on varustettu Shearwater Predator kontrollerilla ja HUD:illa (heads up display). Alun perin Deep Pursuit head toimitettiin Shearwater Pursuit kontrollerilla, mutta edellinen omistaja oli päivittänyt tämän headin kontrollerin Predatoriksi. Tämäkään päivitys ei enää nykypäivänä ole valitettavasti mahdollinen. Johdotus Deep Pursuitissa on toteutettu ns. coax littimillä ja se on muutenkin toteutettu todella siististi. Kaikkien cellien johdot ovat itse vaihdettavissa. Virrat headissa jaetaan erikseen omista virtalähteistään hudille, solenoidille ja kontrollerille, joten yhden patterin pettäminen ei aiheuta suurempia ongelmia. Työn jälki headissa on kaikinpuolin todella siisti.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä testailemaan headia Kaatialaan, joten kirjoittelen lisää käyttökokemuksia sen jälkeen.
Deep pursuit head on varustettu Shearwater Predator kontrollerilla ja HUD:illa (heads up display). Alun perin Deep Pursuit head toimitettiin Shearwater Pursuit kontrollerilla, mutta edellinen omistaja oli päivittänyt tämän headin kontrollerin Predatoriksi. Tämäkään päivitys ei enää nykypäivänä ole valitettavasti mahdollinen. Johdotus Deep Pursuitissa on toteutettu ns. coax littimillä ja se on muutenkin toteutettu todella siististi. Kaikkien cellien johdot ovat itse vaihdettavissa. Virrat headissa jaetaan erikseen omista virtalähteistään hudille, solenoidille ja kontrollerille, joten yhden patterin pettäminen ei aiheuta suurempia ongelmia. Työn jälki headissa on kaikinpuolin todella siisti.
 |
| Narked@90 Deep Pursuit Head |
maanantai 28. lokakuuta 2013
Kauhvalla luolailemassa
Eilen käytiin Rolf.K:n kanssa Kauhavan luolassa sukeltamassa. Päätarkoitus sukellukselle oli jatkaa luolan narutus operaatiota ja nyt kiinteät linet löytyvätkin luolan molemmista pääkäytävistä. Sivukäytäviin emme ainakaan näillä näkymin aio vetää linejä, sillä ne voi helposti käydä tutkimassa esimerkksi spoolia käyttäen.
Kauhavan luola on kohteena varsin mukava kohde tunnin sukellukselle. Syvyyttä luolasta löytyy einimmillään vain noin 7 metriä, joten minkäänlaista dekotarvetta ei sukelluksella tule. Näkyvyys luolassa on parhaimmillaan noin 3 metrin luokkaa ja vesi melko tummaa. Näkyvyys riittää kuitenkin hyvin sukeltamiseen ja tumma vesi tuo sukellukselle omanlaisensa fiiliksen. Luolan "lattiassa" on mielenkiintoisia jälkiä ajoilta, jolloin luola ei vielä ollut täyttynyt vedestä. Myös rakennusmateriaalia löytyy sieltä täältä. Luolan pohjalla on paljon kuolleita sammakoita, jotka luultavasti ovat eksyneet luolaan.
Eilisen sukelluksen aloitimme vetämällä linen toiseen pääkäytävään. Sen jälkeen jatkoimme juuri vedetystä linestä kelaa käyttäen mutkan kautta toiseen pääkäytävään. Kun kela oli kiinni toisessa päälinessa, otimme suunnaksi kuilun. Kuilu on pintaan asti nouseva pystykuilu, jossa on ihan mukavaa käydä pintautumassa hetkeksi sukelluksen välissä. Kuilulta lähdimme takaisin päin ja paluumatkalla kiertelimme loput pistot. Sukellus aikaa tuli 64 minuuttia, maksimisyyvyys oli 6,7 metriä ja mieli oli iloinen onnistuneen sukelluksen jälkeen :)
(Olen kirjoittanut jutun myös aiemmin Kauhavan luolasta. Se löytyy tästä blogista alempaa nimellä: "Luolasukellusta Kauhavalla")
Kauhavan luola on kohteena varsin mukava kohde tunnin sukellukselle. Syvyyttä luolasta löytyy einimmillään vain noin 7 metriä, joten minkäänlaista dekotarvetta ei sukelluksella tule. Näkyvyys luolassa on parhaimmillaan noin 3 metrin luokkaa ja vesi melko tummaa. Näkyvyys riittää kuitenkin hyvin sukeltamiseen ja tumma vesi tuo sukellukselle omanlaisensa fiiliksen. Luolan "lattiassa" on mielenkiintoisia jälkiä ajoilta, jolloin luola ei vielä ollut täyttynyt vedestä. Myös rakennusmateriaalia löytyy sieltä täältä. Luolan pohjalla on paljon kuolleita sammakoita, jotka luultavasti ovat eksyneet luolaan.
Eilisen sukelluksen aloitimme vetämällä linen toiseen pääkäytävään. Sen jälkeen jatkoimme juuri vedetystä linestä kelaa käyttäen mutkan kautta toiseen pääkäytävään. Kun kela oli kiinni toisessa päälinessa, otimme suunnaksi kuilun. Kuilu on pintaan asti nouseva pystykuilu, jossa on ihan mukavaa käydä pintautumassa hetkeksi sukelluksen välissä. Kuilulta lähdimme takaisin päin ja paluumatkalla kiertelimme loput pistot. Sukellus aikaa tuli 64 minuuttia, maksimisyyvyys oli 6,7 metriä ja mieli oli iloinen onnistuneen sukelluksen jälkeen :)
(Olen kirjoittanut jutun myös aiemmin Kauhavan luolasta. Se löytyy tästä blogista alempaa nimellä: "Luolasukellusta Kauhavalla")
tiistai 8. lokakuuta 2013
Blogia en ole unohtanut...
...vaikkakin viime päivityksestä on taas kulunut pitkä aika. Sukeltaminen on tänä syksynä jäänyt liian vähälle opiskelu- ja keikkailukiireiden takia. Loppukesän ja alkusyksyn viikonloput on aika pitkälti kulunut rumpuja paukutellessa siellä sun täällä, mikä on verottanut sukelluksia. Toisaalta pakko on välillä sitäkin tehdä, jotta saa taas rahaa uusin sukellusvarusteisiin ja -reissuihin :)
Muutaman sukelluksen olen sentään onneksi kerennyt tekemään ja uusia seikkailuita suunitellaan jo täydellä höyryllä. Ensi viikolla on opiskeluista syyslomaa, joten silloin tulee varmasti sukellettua. Muutenkin vapaiden viikonloppujen lisääntyessä talvea kohden lisääntyy sukellusten määrä myös lineaarisesti samassa suhteessa (myös blogipäivitysten) :)
Seuraavaan päivitykseen...
Muutaman sukelluksen olen sentään onneksi kerennyt tekemään ja uusia seikkailuita suunitellaan jo täydellä höyryllä. Ensi viikolla on opiskeluista syyslomaa, joten silloin tulee varmasti sukellettua. Muutenkin vapaiden viikonloppujen lisääntyessä talvea kohden lisääntyy sukellusten määrä myös lineaarisesti samassa suhteessa (myös blogipäivitysten) :)
Seuraavaan päivitykseen...
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Ranskan reissusta vol.2.
Noniin, Ranskan reissusta on vierähtänyt hetken aikaa ja nyt sain myös aikaseksi päivitellä tänne lupaamiani kuulumisia reissusta. Reissu meni todella hienosti vaikkakin ajomatkat sinne ja takaisin ovat melko puuduttavia. Takaisintulomatka kuitenkin meni mukavasti, kun pysähdyimme Pariisiin ja Bremeniin ihmettelemään kaupunkeja. Eiffel torni oli todella vaikuttava näky ja se kannattaakiin käydä tsekkaamassa jos Pariisissa päin liikkuu. Ylösmeno maksoi vajaat 20 euroa ja rahoilleen saa todellakin vastinetta.
Nyt kuitenkin tärkeimpään eli reissun sukellusosuuteen. Reissun sukellukset avasi kevyt kamojentestaus sukellus Resselissä. Sukellus meni muuten mainiosti, mutta vuotava hanska kiusasi sukelluksen ajan. Yritin illalla paikkailla hanskan liimasaumaa, mistä se selkeästi vuosi, mutta seuraavan päivän Landenousen sukelluksella sama vuoto jatkui, oikeastaan entistä pahempana. Vasta hanskan täydellisen uudeleenliimamisen jälkeen se rupesi pitämään ja toimikin hyvin koko loppureissun ajan.
Sukelluksia reissulle kertyi kaikkiaan 9 kappaletta ja sukellusaikaa reilut 19 tuntia. Kovin montaa luolakohdetta emme tällä reissulla nähneet sillä sukelsimme ainoastaan Resselissä, Landenousessa ja St. Saveurissa. En rupea jokaista sukellusta erikseen tähän postaukseen listaamaan, mutta jokaisessa luolassa tuli nähtyä paljon uutta verrattuna viime vuoden Ranskan reissuun.
Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein onnistunut, ja luulenpa, että ensi vuonna joutuu taas kääntämään auton nokan etelää kohden ;-) Nyt on kuitenkin hyvää aikaa nauttia kotimaan merikohteista. Niistä ja muusta lisää asiaa myöhemmin...
Nyt kuitenkin tärkeimpään eli reissun sukellusosuuteen. Reissun sukellukset avasi kevyt kamojentestaus sukellus Resselissä. Sukellus meni muuten mainiosti, mutta vuotava hanska kiusasi sukelluksen ajan. Yritin illalla paikkailla hanskan liimasaumaa, mistä se selkeästi vuosi, mutta seuraavan päivän Landenousen sukelluksella sama vuoto jatkui, oikeastaan entistä pahempana. Vasta hanskan täydellisen uudeleenliimamisen jälkeen se rupesi pitämään ja toimikin hyvin koko loppureissun ajan.
Sukelluksia reissulle kertyi kaikkiaan 9 kappaletta ja sukellusaikaa reilut 19 tuntia. Kovin montaa luolakohdetta emme tällä reissulla nähneet sillä sukelsimme ainoastaan Resselissä, Landenousessa ja St. Saveurissa. En rupea jokaista sukellusta erikseen tähän postaukseen listaamaan, mutta jokaisessa luolassa tuli nähtyä paljon uutta verrattuna viime vuoden Ranskan reissuun.
Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein onnistunut, ja luulenpa, että ensi vuonna joutuu taas kääntämään auton nokan etelää kohden ;-) Nyt on kuitenkin hyvää aikaa nauttia kotimaan merikohteista. Niistä ja muusta lisää asiaa myöhemmin...
 |
| Resselissä sukelluksen jälkeen |
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Ranskan reissusta
Nyt on Ranskan reissun sukellukset saatu päätökseen. Sukellukset keskittyi tällä reissulla: Ressel, Landenouse ja St. Saveur luoliin. Jokaisessa luolassa tuli käytyä uusilla alueilla ja olen reissuun kaikinpuolin erittäin tyytyväinen!
Reissun alkua varjosti hieman parin ekan dyykin aikana vuotanut kuivahanska, mutta purkilla kontaktiliimaa ja uudella asennuksella vuoto saatiin loppumaan. Sen suurempia varusterikkoja ei onneksi reissun aikana sattunut, mutta Resselistä hävisi kaverin stagepullo. Olimme jättäneet pullon luolan suulle kiinni lineen seuraavaa sukellusta varten. Pullon tuntomerkit: Luxfer 10l, harjatun aluminin värinen, pullossa nimi "PATTE" ja "21" merkintä, sisältää EAN50 % kaasua, pullo rigattu Apex reguilla. Jos tällainen pullo tulee jossain vastaan, ottakaa ystävällisesti yhteyttä: jonne.makipelto(at)gmail.com.
Sepostan tarkemmin reissusta kotiuduttuani. Seuraavaksi vuorossa on vierailu Pariisissa, ja sen jälkeen pitkä ajomataka koti-Suomeen. Au revoir!
Reissun alkua varjosti hieman parin ekan dyykin aikana vuotanut kuivahanska, mutta purkilla kontaktiliimaa ja uudella asennuksella vuoto saatiin loppumaan. Sen suurempia varusterikkoja ei onneksi reissun aikana sattunut, mutta Resselistä hävisi kaverin stagepullo. Olimme jättäneet pullon luolan suulle kiinni lineen seuraavaa sukellusta varten. Pullon tuntomerkit: Luxfer 10l, harjatun aluminin värinen, pullossa nimi "PATTE" ja "21" merkintä, sisältää EAN50 % kaasua, pullo rigattu Apex reguilla. Jos tällainen pullo tulee jossain vastaan, ottakaa ystävällisesti yhteyttä: jonne.makipelto(at)gmail.com.
Sepostan tarkemmin reissusta kotiuduttuani. Seuraavaksi vuorossa on vierailu Pariisissa, ja sen jälkeen pitkä ajomataka koti-Suomeen. Au revoir!
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Ranskaan
Tätä kirjoittaessa istun autossa matkalla Turun satamaan. Sieltä lähdetään aamulautalla Tukholmaan, ja siellä nokka käännetään etelää kohden. Pitkä autossa istuminen on siis edessä. Tarkoitus olisi olla perillä Lotin alueella maanantai-iltana tai viimeistään tiistaina. Ranskassa lomaillaan kaikkiaan noin pari viikkoa. Päivittelen tänne matkakuulumisia.
 |
| Liikenteessä jossain päin Eurooppaa viime vuoden Ranskan reissulla |
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Merellä...
Jäät ovat lähteneet ja kevät on saapunut Suomenmaahan. Sukeltajien kannalta se on aina loistava asia, sillä se tarkoittaa merikauden alkamista. Parit viimesukellukset on tullutkin tehtyä merikohteilla. Vesi on vielä melko viileää pohjassa: -1 ja 2 asteen välillä riippuen vähän mittarista, mutta pintavesi on selkeästi lämpöisempää. Eilinen reissu Wellamo hylylle tapahtui mitä mainioimmissa olosuhteissa: keli oli lähes pläkä ja aurinko paistoi lämpimästi.
Starttasimme laiturista hieman yli kello 10, neljän sukeltajan vahvuudella, mutta kohteella seuraan liittyi kaksi muuta venettä, jolloin sukeltajia oli kaikkiaan seitsemän. Kunnon hylkysukellustapahtuma siis ;) Sukeltamassa reissussa paikallisista oli allekirjoittaneen lisäksi: Juha M, Rolf K, Tobias S, Gustav M ja Hämeestä vierailulla: Marko H ja Ville T. Veteen mentiin siis 3:ssa tiimissä.
Ensimmäisenä laskuköyttä pitkin paratiisiin laskeutui Gustav ja Tobias, ja melkein heti perään oma tiimini: Juha M ja Rolf K. 40 metrin jälkeen hylky rupesikin kajastamaan, laskuköysi oli mennyt metrin hylystä ohi. Täydellistä siis! Hylyillä sukellettaessa tapaamme laskea laskuköyden aluksi hylylle. Sen alapäässä on kevyt paino ja yläpäässä poiju. Köysi lasketaan varovasti hylylle, jotta vältytään vahingoittamasta sitä. Sen jälkeen vene ankkuroidaan sellaiseen paikkaan jossa ankkuri ei varmasti osu hylkyyn tai kuten eilen, veneen anneettiin ajalehtia vapaana kun jokin tiimeistä oli aina veneessä ja keli oli miltei pläkä.
Sukellus meni loistavasti, 40 minuutin pohja-ajan aikana kerettiin kiertää hylky kertaalleen ja katsella pääpirteittäin siistit jutut. Pohjassa olisi viihtynyt vielä pidempäänkin, mutta Rolf K oli suunnitellut dekokaasut 40 minuutin mukaan, joten silloin oli lähdettävä. Aloitimme kierroksen laskuköydeltä perään päin. Peräkansi ja etenkin potkuri on vaikuttava näky. Potkuri lepää 52 metrin syvyydessä edelleen kiinni hylyssä. Potkurilta matka jatkui vasenta laitaa pitkin kohti keulaa. Matkan varrella kerkesi ihastelemaan messinkisiä ikkunaventtiilejä ja kulkukaiteiden nuppeja, jotka kiiltävät edelleen ihan niinkuin silloin, kun Wellamo taittoi matkaa kohti Kokkolaa kohdatessaan Saksalaisen U 47 sukellusveneen 29.8.1916.
Keulakannelle saavuttuamme teimme pienen visiitin Wellamon niin kutsuttuun salonkiin. Se on paikka, jossa matkustajat nauttivat iltapäiväkahvia ja rupattelivat mukavia merimatkan edetessä. Salongin lattia on täynnä tuoleja, jotka ovat uppoamisen jäljiltä sulassa sekasotkussa. Salongin perällä on upea messinkinen espresso keitin, jota on aina mukava käydä katsastamassa. Salonki vierailun jälkeen matka jatkui kohti keulaa, jossa upea massiivinen ankkuripeli jököttää, kuin edelleen valmiina kelaamaan ankkruit ylös. Keulassa laivan molemmin puolin on upeat ankkurit paikoillaan. Suurempi tukkiankkuri tyyppinen ankkuri sijaitsee styyrpuuri puolella pohjassa seisten. Pienempi ankkuri on ylhäällä paapurin puolella. Keulaa komistaa myös Wellamon tähdet, joita ihailtuamme oli aika lähteä kohti nousuköyttä.
Kokonaisajaksi sukellukselle tuli hieman alta 90 minuuttia ja pinnalle saavuttuamme aurinko paistoi täydeltä terältä ja meri oli tyyntynyt entisestään. Kahvia veneessä nauttiessani sukelluksen jälkeen ajattelin, että ei voi kun olla kiitollinen siitä, että saa harrastaa näin upeaa lajia!
Starttasimme laiturista hieman yli kello 10, neljän sukeltajan vahvuudella, mutta kohteella seuraan liittyi kaksi muuta venettä, jolloin sukeltajia oli kaikkiaan seitsemän. Kunnon hylkysukellustapahtuma siis ;) Sukeltamassa reissussa paikallisista oli allekirjoittaneen lisäksi: Juha M, Rolf K, Tobias S, Gustav M ja Hämeestä vierailulla: Marko H ja Ville T. Veteen mentiin siis 3:ssa tiimissä.
Ensimmäisenä laskuköyttä pitkin paratiisiin laskeutui Gustav ja Tobias, ja melkein heti perään oma tiimini: Juha M ja Rolf K. 40 metrin jälkeen hylky rupesikin kajastamaan, laskuköysi oli mennyt metrin hylystä ohi. Täydellistä siis! Hylyillä sukellettaessa tapaamme laskea laskuköyden aluksi hylylle. Sen alapäässä on kevyt paino ja yläpäässä poiju. Köysi lasketaan varovasti hylylle, jotta vältytään vahingoittamasta sitä. Sen jälkeen vene ankkuroidaan sellaiseen paikkaan jossa ankkuri ei varmasti osu hylkyyn tai kuten eilen, veneen anneettiin ajalehtia vapaana kun jokin tiimeistä oli aina veneessä ja keli oli miltei pläkä.
Sukellus meni loistavasti, 40 minuutin pohja-ajan aikana kerettiin kiertää hylky kertaalleen ja katsella pääpirteittäin siistit jutut. Pohjassa olisi viihtynyt vielä pidempäänkin, mutta Rolf K oli suunnitellut dekokaasut 40 minuutin mukaan, joten silloin oli lähdettävä. Aloitimme kierroksen laskuköydeltä perään päin. Peräkansi ja etenkin potkuri on vaikuttava näky. Potkuri lepää 52 metrin syvyydessä edelleen kiinni hylyssä. Potkurilta matka jatkui vasenta laitaa pitkin kohti keulaa. Matkan varrella kerkesi ihastelemaan messinkisiä ikkunaventtiilejä ja kulkukaiteiden nuppeja, jotka kiiltävät edelleen ihan niinkuin silloin, kun Wellamo taittoi matkaa kohti Kokkolaa kohdatessaan Saksalaisen U 47 sukellusveneen 29.8.1916.
Keulakannelle saavuttuamme teimme pienen visiitin Wellamon niin kutsuttuun salonkiin. Se on paikka, jossa matkustajat nauttivat iltapäiväkahvia ja rupattelivat mukavia merimatkan edetessä. Salongin lattia on täynnä tuoleja, jotka ovat uppoamisen jäljiltä sulassa sekasotkussa. Salongin perällä on upea messinkinen espresso keitin, jota on aina mukava käydä katsastamassa. Salonki vierailun jälkeen matka jatkui kohti keulaa, jossa upea massiivinen ankkuripeli jököttää, kuin edelleen valmiina kelaamaan ankkruit ylös. Keulassa laivan molemmin puolin on upeat ankkurit paikoillaan. Suurempi tukkiankkuri tyyppinen ankkuri sijaitsee styyrpuuri puolella pohjassa seisten. Pienempi ankkuri on ylhäällä paapurin puolella. Keulaa komistaa myös Wellamon tähdet, joita ihailtuamme oli aika lähteä kohti nousuköyttä.
Kokonaisajaksi sukellukselle tuli hieman alta 90 minuuttia ja pinnalle saavuttuamme aurinko paistoi täydeltä terältä ja meri oli tyyntynyt entisestään. Kahvia veneessä nauttiessani sukelluksen jälkeen ajattelin, että ei voi kun olla kiitollinen siitä, että saa harrastaa näin upeaa lajia!
(Villen kirjoittaman jutun reissusta voit käydä lukemassa osoitteesta: http://www.osapaine.blogspot.com)
perjantai 15. helmikuuta 2013
Tuna Hästberg
Kuten jo aiemmassa postauksessani lupailin, tämän postauksen aiheena on Tuna Hästbergin reissu. Aikaa vain on taas kulunut sen verran kauan viime kirjoituksesta, että paljon asioita on kerennyt tapahtumaan välillä. Tämän postauksen kannalta ehkä tärkein on kuitenkin se, että se käsitteleekin nyt kahta Tunan reissua yhden sijaan.
Ensimmäisen kerran lähdimme Tuna Hästbergiin vuoden alussa. Matkaan lähti muistaakseni kaikkiaan 14 Suomalaista sukeltajaa. Ylitimme Turku-Tukholma välin Silja-Linen ilta/yölautalla ja seuraavana aamuna huristelimme Tuna Hästbergin kylään, missä sukelluskohde sijaitsee. Toinen reissu tehtiin noin kuukautta myöhemmin, jolloin matkassa oli 5 Suomalaista sukeltajaa.
Tuna Hästbergin kaivos on vanha rautamalmikaivos, joka on lopettanut toimintansa vuonna 1968. Kaivos koostuu uudesta ja vanhasta puolesta, sukeltamisen tapahtuessa vanhan puolen puolelta. Kaivokset ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa, mutta yhdyskäytävä on melko syvällä. Tuna Hästbergissä on sekä kuiva, että vesiluolia. Vedenpinta alkaa 80 metrin tasolta, joten tavarat joudutaan ensiksi vinssaamaan alas kiskokuilua pitkin ja sitten siirtämään vielä noin 100 metriä varsinaiselle sukelluspaikalle. Hyvien fasiliteettien takia alasroudaaminen ja siirtäminen sujuu melko nopeaan tahtiin.
Sukeltaminen kaivoksessa tapahtuu omatoimisesti, mutta pintaryhmälle on hyvä tiedottaa suunitelmista. Tätä varten paikalla on valkoinen taulu, johon kirjataan aiottu suunta, lähtöaika ja tuloaika. Pintavartiossakin aika kuluu mukavasti joko kuivaluolaillen tai rupatellen ja eväitä syöden lämmitetyssä huoneessa. Sukellus tasot ovat sukellus-syvyydeltään (ei siis louhintatasoina) 36 metriä, 70 metriä, 110 metriä jne. 36 metrin tasossakin riittää nähtävää niin paljon, että kahdessa reissussa me emme ainakaan joka paikkaan kerenneet. Kaivokseen on jäänyt paljon tavaraa siltä ajalta, kuin se vielä oli käytössä. Esimerkiksi sähköhuoneessa on vielä kaikki kytkimet ja napitkin paikoillaan. Näkyvyydet kaivoksessa ovat erinomaiset. Molemmilla reissuilla näkyvyys oli arviolta noin 15-20 metrin luokkaa.
Tuna Hästberg hyppäsi omalla listallani paikkaan "vuosittain vierailtavat kohteet". Sen hyvän saavutettavuuden ja asiallisten fasiliteettien takia pääse maailmanluoka kaivossukeltamisesta nauttimaan todella helpolla. Tuna Hästbergin kaivokseen pääset tutustumaan tästä, ja kaivoksessa sukeltamista pyörittävään organisaatioon tästä.
Ensimmäisen kerran lähdimme Tuna Hästbergiin vuoden alussa. Matkaan lähti muistaakseni kaikkiaan 14 Suomalaista sukeltajaa. Ylitimme Turku-Tukholma välin Silja-Linen ilta/yölautalla ja seuraavana aamuna huristelimme Tuna Hästbergin kylään, missä sukelluskohde sijaitsee. Toinen reissu tehtiin noin kuukautta myöhemmin, jolloin matkassa oli 5 Suomalaista sukeltajaa.
Tuna Hästbergin kaivos on vanha rautamalmikaivos, joka on lopettanut toimintansa vuonna 1968. Kaivos koostuu uudesta ja vanhasta puolesta, sukeltamisen tapahtuessa vanhan puolen puolelta. Kaivokset ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa, mutta yhdyskäytävä on melko syvällä. Tuna Hästbergissä on sekä kuiva, että vesiluolia. Vedenpinta alkaa 80 metrin tasolta, joten tavarat joudutaan ensiksi vinssaamaan alas kiskokuilua pitkin ja sitten siirtämään vielä noin 100 metriä varsinaiselle sukelluspaikalle. Hyvien fasiliteettien takia alasroudaaminen ja siirtäminen sujuu melko nopeaan tahtiin.
Sukeltaminen kaivoksessa tapahtuu omatoimisesti, mutta pintaryhmälle on hyvä tiedottaa suunitelmista. Tätä varten paikalla on valkoinen taulu, johon kirjataan aiottu suunta, lähtöaika ja tuloaika. Pintavartiossakin aika kuluu mukavasti joko kuivaluolaillen tai rupatellen ja eväitä syöden lämmitetyssä huoneessa. Sukellus tasot ovat sukellus-syvyydeltään (ei siis louhintatasoina) 36 metriä, 70 metriä, 110 metriä jne. 36 metrin tasossakin riittää nähtävää niin paljon, että kahdessa reissussa me emme ainakaan joka paikkaan kerenneet. Kaivokseen on jäänyt paljon tavaraa siltä ajalta, kuin se vielä oli käytössä. Esimerkiksi sähköhuoneessa on vielä kaikki kytkimet ja napitkin paikoillaan. Näkyvyydet kaivoksessa ovat erinomaiset. Molemmilla reissuilla näkyvyys oli arviolta noin 15-20 metrin luokkaa.
 | |
| Rappuset alas kaivokseen |
 |
| Jossain päin kaivosta |
tiistai 8. tammikuuta 2013
Ensifiiliksiä rebeilystä
Kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin; ostin itselleni käytetyn Inspiration Classic rebreatherin ja aloitin rebe uran. Siirtyminen avoimenkierron laitteista rebeilyyn sujui todella hyvällä aikataululla, sillä pääsin kurssille jo muutaman päivän päästä laitteen ostamisestani. Kurssi pidettiin Kaatialassa melko viileissä olosuhteissa. Pakkasta oli parhaillaan -21C astetta, mutta kurssi saatiin silti suoritettua kunnialla loppuun.
Kurssi koostui harjotteista, teoriasta sekä ohjeistuksesta reben ylläpitämiseen. Veden alla tuli tutuiksi oikeat toimenpiteet häiriötilanteissa toimimiseen ja turvalliseen rebesukeltamiseen. Pinnalla harjoiteltiin mm. reben kasausta ja purkua, scrubberin oikeaoppista pakkausta, reben pesemistä ja huoltoa, reben valmistelua säilytyskuntoon. Kurssin kouluttajana toimi Sami Paakkarinen. Samilla on merkittävä kokemus rebesukeltamisesta ja kouluttamisesta, mikä takasikin kurssin loistavan sisällön!
Heti ensimmäisestä sukelluksesta lähtien olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten nastaa hommaa rebesukeltaminen on. Operoiminen veden alla rebe selässä tunti paljon kevyemmältä ja luontevammalta kuin OC-kamoilla. Reben kierrättämää kaasua on myös pidemmän päälle mukavampi hengittää kuin OC-systeemin, sillä se on kosteampaa ja lämpimämpää.
Rebekurssi itsessään antoi hyvän startin rebeuralle ja opetti perusteet sukeltamiseen rebreatherilla. Nyt on omilla harteilla vastuu harjoittelusta, jotta rebeilystä tulee luontevaa ja turvallista. Hieman kärsimättömänä odottelen jo viikonloppua, jolloin pääsen reben kanssa seuraavan kerran veteen. Kerkesin tekemään yhden sukelluksen rebellä kurssin jälkeen, sillä vuoden vaihteen jälkeen lähdimme Tuna Hästbergiin Ruotsiin, jossa luonnollisesti vielä rebeuran tässä vaiheessa, sukelsin OC-kamoilla. Juttua Tunan reissusta on luvassa seuraavassa postauksessa.
Sitten hieman rebestäni. Ostin laitteen käytettynä, sillä tällä hetkellä ei olisi ollut mitään rahallista mahdollisuutta ostaa uutta laitetta. Laite on AP divingin valmistama Inspiration Classic. Laite itsessään on todella yksinkertainen, eikä ominaisuuksiakaan liiaksi ole. Toisaalta tykkään ominaisuuksien vähyyden tuomasta yksinkertaisuudesta, toisaalta taas haluaisin joitain ominaisuuksia lisää laitteeseen. Nopeasta rebehankinta-/kurssi aikataulusta johtuen en kerennyt haalimaan paljoa varaosia rebeen, joten stressasin hieman sen toimivuutta koko kurssin ajan. Laite toimi kuitenkin täysin moitteetta, mistä olin todella positiivisesti yllättynyt! Nyt onkin hyvää aikaa ruveta keräilemään rebesukeltajan työkalupakkia, kun näkee mitä osia voi joutua vaihtelemaan tarvittaessa. Oma rebeni on täysin modaamaton, eli se on sellaisessa kokoonpanossa kuin se on tehtaalta tullut. Ainoa asia, mikä erottaa laitteeni ns. normi Inspiksestä on koppa, joka suojaa laitteen mekaniikkaa. Normaalisti koppa on nimittäin väriltään keltainen, mutta minun laitteessani se on valkoinen. Jos siis jossain tulee vastaan sukeltaja valkoinen kilpikonnan kuori selässään, niin se olen sitten todennäköisesti minä :)
Jatkossa päivittelen tänne kuulumisia rebepolulla etenemisestä, joten jos asia kiinnostaa niin kannattaa piipahtaa blogissani aina silloin tällöin. Ja kuten aiemmin mainitsin; seuraavaksi tulee juttua Tuna Hästbergin reissusta, mikä oli aivan loisto reissu! Eli: "Stay tuned!" ;)
Kurssi koostui harjotteista, teoriasta sekä ohjeistuksesta reben ylläpitämiseen. Veden alla tuli tutuiksi oikeat toimenpiteet häiriötilanteissa toimimiseen ja turvalliseen rebesukeltamiseen. Pinnalla harjoiteltiin mm. reben kasausta ja purkua, scrubberin oikeaoppista pakkausta, reben pesemistä ja huoltoa, reben valmistelua säilytyskuntoon. Kurssin kouluttajana toimi Sami Paakkarinen. Samilla on merkittävä kokemus rebesukeltamisesta ja kouluttamisesta, mikä takasikin kurssin loistavan sisällön!
Heti ensimmäisestä sukelluksesta lähtien olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten nastaa hommaa rebesukeltaminen on. Operoiminen veden alla rebe selässä tunti paljon kevyemmältä ja luontevammalta kuin OC-kamoilla. Reben kierrättämää kaasua on myös pidemmän päälle mukavampi hengittää kuin OC-systeemin, sillä se on kosteampaa ja lämpimämpää.
Rebekurssi itsessään antoi hyvän startin rebeuralle ja opetti perusteet sukeltamiseen rebreatherilla. Nyt on omilla harteilla vastuu harjoittelusta, jotta rebeilystä tulee luontevaa ja turvallista. Hieman kärsimättömänä odottelen jo viikonloppua, jolloin pääsen reben kanssa seuraavan kerran veteen. Kerkesin tekemään yhden sukelluksen rebellä kurssin jälkeen, sillä vuoden vaihteen jälkeen lähdimme Tuna Hästbergiin Ruotsiin, jossa luonnollisesti vielä rebeuran tässä vaiheessa, sukelsin OC-kamoilla. Juttua Tunan reissusta on luvassa seuraavassa postauksessa.
 |
| Sami ja Inspis. (Kuva sisältää piilomainontaa ;) |
 |
| Scrubberia täyttämässä |
Sitten hieman rebestäni. Ostin laitteen käytettynä, sillä tällä hetkellä ei olisi ollut mitään rahallista mahdollisuutta ostaa uutta laitetta. Laite on AP divingin valmistama Inspiration Classic. Laite itsessään on todella yksinkertainen, eikä ominaisuuksiakaan liiaksi ole. Toisaalta tykkään ominaisuuksien vähyyden tuomasta yksinkertaisuudesta, toisaalta taas haluaisin joitain ominaisuuksia lisää laitteeseen. Nopeasta rebehankinta-/kurssi aikataulusta johtuen en kerennyt haalimaan paljoa varaosia rebeen, joten stressasin hieman sen toimivuutta koko kurssin ajan. Laite toimi kuitenkin täysin moitteetta, mistä olin todella positiivisesti yllättynyt! Nyt onkin hyvää aikaa ruveta keräilemään rebesukeltajan työkalupakkia, kun näkee mitä osia voi joutua vaihtelemaan tarvittaessa. Oma rebeni on täysin modaamaton, eli se on sellaisessa kokoonpanossa kuin se on tehtaalta tullut. Ainoa asia, mikä erottaa laitteeni ns. normi Inspiksestä on koppa, joka suojaa laitteen mekaniikkaa. Normaalisti koppa on nimittäin väriltään keltainen, mutta minun laitteessani se on valkoinen. Jos siis jossain tulee vastaan sukeltaja valkoinen kilpikonnan kuori selässään, niin se olen sitten todennäköisesti minä :)
Jatkossa päivittelen tänne kuulumisia rebepolulla etenemisestä, joten jos asia kiinnostaa niin kannattaa piipahtaa blogissani aina silloin tällöin. Ja kuten aiemmin mainitsin; seuraavaksi tulee juttua Tuna Hästbergin reissusta, mikä oli aivan loisto reissu! Eli: "Stay tuned!" ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)