Luolasukellusta Kauhavalla

Viimeviikon torstaina tuli käytyä paikassa, jossa olen halunnut käydä jo viime syksystä lähtien. Paikka on eräs luolanpätkä Kauhavalla, Pohjanmaalla. Kuulostaa aika eksoottiselta, ja sitä se paikkana onkin. Luolan sisäänkäynti on keskellä metsää ja ihan PV:n alueen vieressä.

Lähdettiin matkaan Sami Paakkarisen kanssa ja oltiin pelipaikoilla jo puolen päivän tietämillä. Hetken joutui sisäänkäyntiä metsästä etsimään, ja vitsailtiiknkin, että paikkahan on kuin Kauhavan cenote. Vitsistä hauskan teki se, että Sami on juuri palannut melko pitkältä Meksikon matkalta. Hieman erilaisissa maisemissa pääsee kotosuomessa sukeltamaan. Sisäänkäynti löytyikin hetken etsiskelyn jälkeen, ja sovittiin, että ajan auton lähemmäksi jotta ei tarvitse rämpiä niin pitkää matkaa metsässä laiteet selässä.

Vedettiin kuivapuvut päälle ja lähdettiin tekemään avantoa luolan maanpääliseen osaan. Ajateltiin avannon tekemisen olevan lastenleikkiä, mutta toisin kävi. Vettä peitti n. 30 cm teräsjää kerros, jota sai ihan miesvoimin kairata ja sahata päästäkseen läpi. Jouduttiin sahatessa availemaan kuivapuvut  lämpöhalvauksen estämiseksi. Avanto saatiin aikaan ja lähdettiin pukemaan loput varusteet.

Luolaston sisäänkäynti

Ennakotietojen mukaan luolaston ensimmäiset 10 metriä mennään ihan 0 näkyväisyydessä ja se pitikin paikkansa. Noin 10 metrin jälkeen näkyväisyys aukeni noin 3-4 metriin ja se vaikuttikin ihan hyvältä. Luolaston vesi itsessään on melko tummaa, joten se imee valotehoa jonkinverran. Oltiin sovittu etukäteen, että kierrellään niin paljon kuin suinkin keretään, ja kerettiinkin kiertää koko luolasto pääpiirteittäin. Maksimisyvyys on vähän reilu 6 metriä, joten kaasujen riittävyyden kanssa ei tullut ongelmia. Luolaston kiertämiseen rauhallisella uintivauhdilla kesti noin tunti.

Vaikuttavimpina asioina sukellukselta mieleen jäi kuilu, joka kulkee ylöspäin ihan maanpintaan saakka. Välissä oli nyt jääkerros, joten päästiin ihastelemaan kuilua ainoastaan sen läpi. Toinen vaikuttava asia oli se, että luolaston lattiassa näkyy edelleen trakotrinrenkaiden ja ihmisten jalanjälkiä ajoilta, jolloin luola oli kuiva.

Kaikenkaikkiaan luolasto oli positiivinen yllätys ja siellä tulee varmasti vierailtua useammankin kerran kevään aikana. Viikonloppu menikin sitten tuttuun tapaan Kaatialassa vähän erinlaisessa luolaympäristössä.