Ensifiiliksiä rebeilystä

Kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin; ostin itselleni käytetyn Inspiration Classic rebreatherin ja aloitin rebe uran. Siirtyminen avoimenkierron laitteista rebeilyyn sujui todella hyvällä aikataululla, sillä pääsin kurssille jo muutaman päivän päästä laitteen ostamisestani. Kurssi pidettiin Kaatialassa melko viileissä olosuhteissa. Pakkasta oli parhaillaan -21C astetta, mutta kurssi saatiin silti suoritettua kunnialla loppuun.

Kurssi koostui harjotteista, teoriasta sekä ohjeistuksesta reben ylläpitämiseen. Veden alla tuli tutuiksi oikeat toimenpiteet häiriötilanteissa toimimiseen ja turvalliseen rebesukeltamiseen. Pinnalla harjoiteltiin mm. reben kasausta ja purkua, scrubberin oikeaoppista pakkausta, reben pesemistä ja huoltoa, reben valmistelua säilytyskuntoon. Kurssin kouluttajana toimi Sami Paakkarinen. Samilla on merkittävä kokemus rebesukeltamisesta ja kouluttamisesta, mikä takasikin kurssin loistavan sisällön!

Heti ensimmäisestä sukelluksesta lähtien olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten nastaa hommaa rebesukeltaminen on. Operoiminen veden alla rebe selässä tunti paljon kevyemmältä ja luontevammalta kuin OC-kamoilla. Reben kierrättämää kaasua on myös pidemmän päälle mukavampi hengittää kuin OC-systeemin, sillä se on kosteampaa ja lämpimämpää.

Rebekurssi itsessään antoi hyvän startin rebeuralle ja opetti perusteet sukeltamiseen rebreatherilla. Nyt on omilla harteilla vastuu harjoittelusta, jotta rebeilystä tulee luontevaa ja turvallista. Hieman kärsimättömänä odottelen jo viikonloppua, jolloin pääsen reben kanssa seuraavan kerran veteen. Kerkesin tekemään yhden sukelluksen rebellä kurssin jälkeen, sillä vuoden vaihteen jälkeen lähdimme Tuna Hästbergiin Ruotsiin, jossa luonnollisesti vielä rebeuran tässä vaiheessa, sukelsin OC-kamoilla. Juttua Tunan reissusta on luvassa seuraavassa postauksessa.

Sami ja Inspis. (Kuva sisältää piilomainontaa ;)

Scrubberia täyttämässä

Sitten hieman rebestäni. Ostin laitteen käytettynä, sillä tällä hetkellä ei olisi ollut mitään rahallista mahdollisuutta ostaa uutta laitetta. Laite on AP divingin valmistama Inspiration Classic. Laite itsessään on todella yksinkertainen, eikä ominaisuuksiakaan liiaksi ole. Toisaalta tykkään ominaisuuksien vähyyden tuomasta yksinkertaisuudesta, toisaalta taas haluaisin joitain ominaisuuksia lisää laitteeseen. Nopeasta rebehankinta-/kurssi aikataulusta johtuen en kerennyt haalimaan paljoa varaosia rebeen, joten stressasin hieman sen toimivuutta koko kurssin ajan. Laite toimi kuitenkin täysin moitteetta, mistä olin todella positiivisesti yllättynyt! Nyt onkin hyvää aikaa ruveta keräilemään rebesukeltajan työkalupakkia, kun näkee mitä osia voi joutua vaihtelemaan tarvittaessa. Oma rebeni on täysin modaamaton, eli se on sellaisessa kokoonpanossa kuin se on tehtaalta tullut. Ainoa asia, mikä erottaa laitteeni ns. normi Inspiksestä on koppa, joka suojaa laitteen mekaniikkaa. Normaalisti koppa on nimittäin väriltään keltainen, mutta minun laitteessani se on valkoinen. Jos siis jossain tulee vastaan sukeltaja valkoinen kilpikonnan kuori selässään, niin se olen sitten todennäköisesti minä :)

Jatkossa päivittelen tänne kuulumisia rebepolulla etenemisestä, joten jos asia kiinnostaa niin kannattaa piipahtaa blogissani aina silloin tällöin. Ja kuten aiemmin mainitsin; seuraavaksi tulee juttua Tuna Hästbergin reissusta, mikä oli aivan loisto reissu! Eli: "Stay tuned!" ;)

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Taas alkaa vuosi lähestymään loppuaan ja uusi sukellusvuosi alkuaan. Tämä vuosi on ollut omalla kohdallani hyvin tapahtumarikas ja todennäköisest ensi vuodestakin tulee sellainen. Tänä vuonna on tullut käytyä kursseja jonkin verran ja vierailtua useassa hienossa sukelluskohteessa. Vuoden loppuun mahtuu kuitenkin vielä yksi sukelluskurssi. Välipäivinä nimittäin lähden rebe-kurssille.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut rebreatheriin siirtymisestä, ja nyt tarjoutui mahdollisuus siirtyä kuplattomaan maailmaan kohtuullisilla kustannuksilla. Hankin itselleni Inspiration Classic rebreatherin, jonka nouto kävi sopivasti Ojamolta kotiin tullessani viime lauantaina. Hieman olen jo kerennyt rebeen tutustumaan manuaaleja lueskellen ja pinalla laitteeseen tutustuen. Veden alle laite pääsee vasta sitten kurssilla, mutta ensi fiilis on se, että kyllä tuolla rebeuran hyvin voi aloittaa. Kurssista ja rebestä kirjoitan juttua sitten myöhemmin.

Ensi vuoden alkukin alkaa varsin mukavissa merkeissä. Lähdemme käymään Tuna Hästbergissä, Ruotsissa. Tunaan olen jo pidemmän aikaa halunnut päästä, ja nyt siihen tarjoutui mahdollisuus. Siitäkin on luvassa juttua sitten reissun jälkeen.

Tämän enempää en nyt rustaile Jouluaattona. Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! Oikein rauhallista ja mukavaa Joulua ja ennenkaikkea sukellusrikasta uutta vuotta! :)

Sukeltajan Joululahjatoiveet

Uusimmassa Sukeltaja lehdessä oli pieni juttu erään sukeltajan Joululahjatoiveista ja siitä inspiroituneena päätin kirjoittaa pukille oman Joululahjatoive listani.

1. Kuten Sukeltajalehden toivelistassa, minäkin toivon että hylkyrosvous loppuisi kokonaan vesillämme. Viime aikoina on kuulunut ikäviä uutisia hylkyihin kajoamisesta, ja aihe onkin herättänyt vilkasta keskustelua sukeltajien keskuudessa. On hyvä, että asiasta keskustellaan ja toivon hartaasti, että hylkyrosvous saataisiin loppumaan!

2. Toinen toiveeni liittyy ensi vuoden sukellus reissuihin. Toivoisin monia hyviä reissuja ensi vuodelle. Näillä näkymin ensi vuodelle on tulossakin jo hyviä reissuja, jotka suuntautuvat ainakin Ruotsiin, Norjaan ja myös kotoisiin vesiin. Vuosi on silti pitkä aika ja haluaisin reissata niin paljon kuin mahdollista.

3. Jokin kurssi olisi mukavaa käydä ensi vuonna. Olen miettinyt jonkin verran rebeen siirtymistä, mutta tällä hetkellä sitä rajoittaa yksinkertaisesti rahanpuute. Opiskelijan varoista on vaikeaa saada rebeen tarvittavaa rahasummaa kasaan. Työskentelen opiskelujeni ohessa ja ensi vuoden työnäkymät ovat tätä vuotta paremmat. Valmistuminenkin häämöttää vuoden päässä, joten ehkä ahkeralla säästökuurilla voisi reberahat saada kasaan.
OC puoleltakin toki löytyy kiinnostavia kursseja käytäväksi, mutta täytyy hieman miettiä seuraavaa siirtoa.

4. Hyviä merikelejä ensi kesäksi. Tämän vuoden kesä oli merikelien puolesta todella heikko. Tuuli puhalsi kovaa melkein kokoajan, mikä piti veneen laiturissa tehokkaasti. Toivon, että ensi kesästä tulee aurinkoinen ja vähätuulinen.

5. Harrastamme äärimmäistä välineurheilua, joten täytyyhän edes yhden toiveen liittyä sukellusvälineisiin ;-) Välinetoivelistastakin saisi vaikka kuinka pitkän, mutta aion rajoittaa sen vain yhteen ainoaan toivomukseen: "skootteriin". Olen jo pidemmän aikaa kuolannut interwebistä eri mopomerkkien sivuja ja miettinyt minkälainen skootterit sopisi minulle parhaiten, tai tarkemmin ottaen; kuinka paljon fyrkkaa siihen olisi valmis laittamaan suhteessa siihen millaisia sukelluksia tekee. Hankitana mopo ei todellakaan ole sieltä halvimmasta päästä ja mielestäni ei kannata ostaa sitä kovimman 'rangen' omavaa mallia, jos sukellukset pystyy tekemään mopommallakin mopomallilla. Ainhan kalustoa voi sitten päivittää parempaan omien taitojen karttuessa. Tietyillä sukelluksilla etenkin ulkomailla skootteri helpottaisi työtaakkaa melkoisesti ja mahdollistaisi myös suurempien sukellusten tekemisen. Kotimaassa skootterille ei vielä tässä vaiheessa hirveästi olisi käyttöä (lukuunottamatta joitain hylkysukelluksia), mutta Ojamon L2 luokituksen auetessa skootteri tulisi tarpeeseen. Joten Joulupukki, jos luet tätä, VA-mopo olis tosi kiva! :)

Tässä oli mun 5 toivomusta. Mitä sinä toivot?

Alkutalven kuulumisia

Taas on vierähtänyt liikaa aikaa edellisestä blogipostauksesta. Mitään sen kummempaa ei ole sukellusrintamalla tapahtunut sitten Norjan reissun. Olen sukellellut tasaiseen tahtiin kotimaankohteissa: merellä ja kaivoksissa. Mieli tekisi kovasti lähetä johonkin lämpimään sukeltamaan talvella, mutta saa nähdä toteutuuko haave tänä talvena. Erityisesti minua kiinostaisi matkustaa luolasukeltamaan Meksikoon, mutta kuten opiskelijoilla (ainakin yleensä), rahatilanne puhuu karua tekstiä.

Tällä hetkellä odotan sitä, että louhoksiin saadaan jääkansi päälle. Silloin näkyvyydet paranevat huomattavasti, ainakin useimmissa kohteissa. Kameraakin tulee silloin luultavasti pidettyä ahkerammin mukana, kun on jotakin mahdollisuuksia saada edes keskinkertaisia kuvia. Kaipaisin kovasti salamavaloja kamerasetuppiini sillä en vieläkään ole saanut hankittua niitä. Veden alla harvemmin on liikaa valoa, ja sen huomaa kyllä kuvatessa. Täytyy toivoa, että jossain vaiheessa jää ylimääräistä rahaa sen verran, että saisi salmavalot hankittua.. :-)

Tällä erää ei sen kummempaa...

Luolasukellusta Norjassa

Viime viikolla pääsin vihdoin vierailemaan Norjan luolasukellus kohteissa. Olisin jo aiemmin kesällä lähtenyt käymään, mutta muutto uudelle paikkakunnalle söi opiskelijavaroja niin tehokkaasti, että se reissu, ja pari muutakin, piti pitkin hampain jättää väliin. Reissumme kohteena oli siis Plura ja Litjåga luolat Mo I Ranan kaupungin läheisyydessä.

Starttasimme Norjaa kohden keskiviikkona iltapäivästä. Ajoreitiksi valikoitui Tornion kautta Ruotsiin kulkeva tie, sillä lautta Vaasasta Uumajaan olisi tullut ajoneuvoyhdistelmällä kalliimaksi, kuin pohjoisen kautta kiertäminen. Ajokilometrejä "pohjois reitti" lisäsi reilut 300. Yövyimme ensimmäisen yön Luulajassa Ruotsin puolella, josta jatkoimme matkaa kohti Mo I Ranaa aamun valjettua. Perille saavuimme alkuillasta ja sovimme, että vasta seuraavana päivänä lähdetään sukeltamaan. Ensimmäisen illan käytimme tutustuen Mo I Ranan keskustaan.

Perjantai aamuun mennessä loputkin matkaseurueesta olivat saapuneet perille ja treffit sovitiin Mo I Ranan leirintä alueelle. Sieltä, sukellus kamat lastattuamme Transitin perälle, lähdimme Pluraa kohden. Kukaan meistä ei aiemmin ollut vieraillut Norjan luolakohteissa, joten ensimmäiset parituntia menivät kodetta etsien. Asiaa ei helpottanut navigaattorin ohjaama reitti, joka päättyi rautapuomilla suljettuun tiehen. Onneksi konsultaatioapu oli puhelinsoiton päässä, ja matka jatkui kohti Pluraa. Perille päästyämme kävimme kolkuttelemassa maanomistajan talonovia, mutta ketään ei ollut kotona. Päätimme lähteä etsimään veteenmenopaikkaa omin nokkinemme ja käyvämme myöhemmin esittäytymässä. Paikka löytyikin hetken etsiskelyn jälkeen ja intoa täynnä puimme sukellusvarusteet yllemme.

Suunnittelimme ensimmäisen sukelluksen hyvin helpoksi kamatesti- ja paikkaantutustumis sukellukseksi. Kiven sisään sukelsimme vain reilut 100 metriä. Näkyvyys Plurassa oli keskiverto, noin 7 metrin luokkaa. Luolasto itsessään teki suuren vaikutuksen heti ensimmäisellä sukelluksella. Toisella sukelluksella kävimme vähän kauempana katsastamassa ns. Jomfrukammarettiin ja Luftkammarettiin vievien lainien risteystä. Ensimmäisen päivän molemmat sukellukset menivät hyvin, ja kaikki olivat tyytyväisiä! Emme viitsineet enää lähteä maanomistajan pakeille, sillä rupesi olemaan jo alkuilta.



Seuraavana päivänä päätimme käydä katsastamassa Litjågan luolaston. Paikka löytyikin helposti, kiitos Sami Paakkarisen hyvien ajo-ohjeiden! Joen vesi näytti kristallinkirkkaalta, joten päätin ottaa kameran mukaan. Tässä muutama kuva kyseiseltä sukellukselta:

Päivän toinen sukellus tehtiin taas Pluraan, ja tällä ketaa maanomistajakin oli paikalla, joten kävimme hieman juttelemeassa ennen sukellusta. Oikein mukava heppu vaikutti olevan! Häneltä saa myös erittäin kohtuulliseen hintaan majoituspalveluita paikanpäältä. Pikaisen visiitin jälkeen puimme taas sukellusvarusteita ylle Pluran parkkiksella. Tällä sukelluksella päätimme käydä katsastamassa Luftkammaretin, joka löytyy 450 metrin päästä suuaukosta. Menomatka meni hienosti ja löysimmekin itsemme valtavasta ilmataskusta reilun puolen tunnin potkimisen jälkeen. Aikamme ilmataskua ihailtuamme päätimme palata takaisin. Paluumatka sujui hiukan ripeämmin ja takaisin joenpinnalla olimme noin puolen tunnin jälkeen. Haikein mutta iloisin mielin riisuimme sukellusvarusteet. Tämä oli päätös-sukellus hienolle reissulle.

Norjan luolakohteet tekivät minuun sen verran syvän vaikutuksen, että tästä eteenpäin pyrin vierailemaan siellä vähintään kerran vuodessa. Matkaakaan ei tule kuin lyhyimmillään reilu 600 km. ja paikanpäältä löytyvät majoitus ym. palvelut tekevä reissun vaivattomaksi. Täydellinen sukelluskohde siis :)

Seuraavaa Norjan reissua odotellessa...

Toimintaohjeet Viron aluevesillä sukellettaessa.

Tätä viestiä toivottiin jaettavan, joten laitetaan se tännekin. Nämä asiat tulee muistaa, jos mielii sukeltaa Viron aluevesillä. Kirjoituksen on laatinut Immi Wallin.

Hei,

Ohessa lyhyt yhteenveto määräyksistä liittyen Viron aluevesillä ja talousvyöhykkeellä tapahtuvaan toimintaan. Huomioitava: Suomen ja Viron välillä ei ole kansainvälistä merialuetta. Viron määräykset ovat voimassa heti kun ylitetään Suomen talousvyöhykkeen raja. 

Laki osoitteessa http://www.legaltext.ee/et/andmebaas/tekst.asp?loc=text&dok=X60022K4&keel=en&pg=1&ptyyp=RT&tyyp=X&query=muinsuskaitse. Lain numero RT I, 21.03.2011, 8 (Muinsuskaitseseadus)

- kaikki vedenalaisten kohteiden etsintä millä tahansa menetelmällä on luvanvaraista 

- löydetyistä historiallista tai arkeologista arvoa omaavista kohteista on ilmoitettava välittömästi Viron Muinaismuistovirastolle. (kohteen iällä ei ole merkitystä – mm. kaikki sota-aluksen ovat historiallista arvoa omaavia kohteita.) Vastaava viranomainen on Senior Inspector of Underwater Heritage Maili Roio, meiliosoite: maili.roio@muinas.ee

- uusi löytö voidaan saattaa välittömästi väliaikaiseen suojeluun (temporary protection), jolloin sukeltamiseen tarvitaan lupa muinaismuistovirastolta. 

- sukellusluvan voi hakemuksesta saada 18v täyttänyt henkilö, joka on saanut laissa määritellyn koulutuksen. Koulutukseen voi osallistua Virossa ja kursseista saa tietoa Viron Muinaismuistovirastosta. 

- myös laillinen henkilö (seura, sukelluskeskus, yritys) voi hankkia toimintaluvan, jolloin vain ko. tahon edustaja/t käy kurssin. Tämä kurssin käynyt henkilö tulee olla aina mukana kun esim. seuran jäsenet sukeltavat kohteella jolle seuralla on sukelluslupa. Näin suojellulle kohteelle pääsee sukeltamaan myös ilman henkilökohtaista lupaa. Virossa on tällä hetkellä 4 palvelun tarjoajaa, jotka voivat viedä sukeltajia suojelluille kohteille, joihin palveluntarjoajilla on sukelluslupa. Myös suomalainen henkilö, seura tms. voi hankkia sukellusluvan. (Vaatimuksena kurssin suorittaminen Virossa.) 

- jos löytöä ei julisteta suojelluksi, siihen sukeltamiseen ei tarvita lupaa, mutta kaikesta sukeltamisesta täytyy aina ilmoittaa rajavartiostolle (merivalvontakeskus VHF kanava 69) ja mikäli kohde sijaitsee laivaväylällä (esim. Tallinnan lahti) myös VTS:lle. 

- listan suojelluista hylyistä saa Viron muinaismuistovirastostahttp://register.muinas.ee/ valitse mälestised -> nimi: vrakk. Rekisteri kaikista hylyistä (myös suojelemattomista) on tällä hetkellä työn alla.

Laittakaa vapaasti tämä tieto eteenpäin mahdollisimman laajasti. Olen tällä hetkellä Virossa ja juuri nyt käsitellään tapausta jossa suomalaiset sukeltajat ovat etsineet, löytäneet ja sukeltaneet hylyssä, joka on Viron talousvyöhykkeellä. Ko. sukeltajat eivät ole hakeneet etsintälupaa, he eivät ole ilmoittaneet löydöstä eivätkä hakeneet lupaa sukeltamiseen saati ilmoittaneet sukeltamisestaan. Toivotaan että asia käsitellään ilman oikeudenkäyntiä. 

Terveisin, 
immi

Viimeinkin Ranskaa ja vähän muuta.

Aikaa on kulunut luvattoman paljon Ranskan reissusta, enkä ole saanut tänne kirjoitettua lupaamiani reissukuulumisia. Yritetään paikkailla tilannetta tällä postauksella..

Reissu on siis takanapäin ja kaikki meni hienosti. Luolakohteet Ranskassa ovat uskomattoman hienoja ja ilmastokin tuntui mukavalta, kun Suomen kesä nyt on taas ollut kylmä ja vähäluminen. Tykkäsin myös kovasti etelä-Ranskan maalais-seudusta, missä tuo Lotin maakuntakin sijaitsee. Pienet kylät, vuorenrinteet, laaksot ja metsät, kaikki näytti hienolta!

Saavuimme Ranskaan päivän etuajassa piiiitkään ajomatka jälkeen. Olo oli melko väsynyt ja ei haitannut yhtään, että ensimmäinen sukellus tapahtuisi vasta seuraavana päivänä. Käytimme tulopäivän kamojen tsekkailuun ja kasaamiseen sekä ympäristöön tutustumiseen. Illalla uni maittoi, vaikkakin perhoset hieman lentelivät mahassa seuraavan päivän sukellusta miettiessä.

Ensimmäisen dyykin kohteena oli Ressel, luolasto joka lähtee joesta ja kiemurtelee Lotin maaperän alla. En rupea tässä tekstissä käymään jokaista sukellusta läpi, sillä tätä ei kukaan jaksaisi silloin lukea. Fiilis kuitenkin oli huikea, kun miltei nollanäkyvyyden omaavan joen pohjassa vesi kirkastui kristallin kirkkaaksi ja luolan suuaukko häämötti edessämme. Ensimmäisellä sukelluksella kävimme ns. "shallow routen" ensimmäisellä drop-offilla ja käännyimme takaisin. Takaisintulomatkalla rupesikin sitten tapahtumaan: maskit lähti, valot sammui jne jne.. Tätä ja paljon muuta sitten tapahtuikin joka sukelluksella, mutta sitähän varten oli tultukin!

Seuraavien päivien aikana kävimme: Source de Landenousessa, Trou madammessa, Font del Truffessä, Saint Saveurissa ja Emergence du Resselissä. Osassa kohteista useampana päivänä. Ehkä vaikuttvain sukellus tehtiin Fountaine du Truffessä, missä kävimme kolmos sumpin päässä. Myös Resselissä tehty circuitti oli upea!

Reissu oli kaikinpuolin hieno ja onnistunut! Saimme kurssit tehtyä, pääsimme nauttimaan upeista luolasukelluskohteista sekä etelä-Ranskalaisesta maaseudusta, syömään ranskalaista ruokaa ;) jne. Sukelluksen ohella kävimme tutustumassa Padiracin kuivaluolaan, sekä vierailimme useissa hienoissa kylissä. Päätin jo, että ensi kesän kesälomareissu suuntautuu jälleen Lotiin ;)

Loppukesä menee merellä ja kaivoksissa sukeltaen. Huomenna suuntaamme veneen keulan kohti Wellamon hylkyä ja viikonloppuna lähden luultavasti kaivos-sukeltamaan. Jos kaikki menee nappiin, niin ehkä syksyn aikana kerkeän käymään vielä Norjassa luolasukeltamassa, mutta se selvinnee myöhemmin.

Yritän jatkossa kirjoitella tänne aktiivisemmin uusia tekstejä.