Ranskaan

Tätä kirjoittaessa istun autossa matkalla Turun satamaan. Sieltä lähdetään aamulautalla Tukholmaan, ja siellä nokka käännetään etelää kohden. Pitkä autossa istuminen on siis edessä. Tarkoitus olisi olla perillä Lotin alueella maanantai-iltana tai viimeistään tiistaina. Ranskassa lomaillaan kaikkiaan noin pari viikkoa. Päivittelen tänne matkakuulumisia.

Liikenteessä jossain päin Eurooppaa viime vuoden Ranskan reissulla

Merellä...

Jäät ovat lähteneet ja kevät on saapunut Suomenmaahan. Sukeltajien kannalta se on aina loistava asia, sillä se tarkoittaa merikauden alkamista. Parit viimesukellukset on tullutkin tehtyä merikohteilla. Vesi on vielä melko viileää pohjassa: -1 ja 2 asteen välillä riippuen vähän mittarista, mutta pintavesi on selkeästi lämpöisempää. Eilinen reissu Wellamo hylylle tapahtui mitä mainioimmissa olosuhteissa: keli oli lähes pläkä ja aurinko paistoi lämpimästi.

Starttasimme laiturista hieman yli kello 10, neljän sukeltajan vahvuudella, mutta kohteella seuraan liittyi kaksi muuta venettä, jolloin sukeltajia oli kaikkiaan seitsemän. Kunnon hylkysukellustapahtuma siis ;) Sukeltamassa reissussa paikallisista oli allekirjoittaneen lisäksi: Juha M, Rolf K, Tobias S, Gustav M ja Hämeestä vierailulla: Marko H ja Ville T. Veteen mentiin siis 3:ssa tiimissä.

Ensimmäisenä laskuköyttä pitkin paratiisiin laskeutui Gustav ja Tobias, ja melkein heti perään oma tiimini: Juha M ja Rolf K. 40 metrin jälkeen hylky rupesikin kajastamaan, laskuköysi oli mennyt metrin hylystä ohi. Täydellistä siis! Hylyillä sukellettaessa tapaamme laskea laskuköyden aluksi hylylle. Sen alapäässä on kevyt paino ja yläpäässä poiju. Köysi lasketaan varovasti hylylle, jotta vältytään vahingoittamasta sitä. Sen jälkeen vene ankkuroidaan sellaiseen paikkaan jossa ankkuri ei varmasti osu hylkyyn tai kuten eilen, veneen anneettiin ajalehtia vapaana kun jokin tiimeistä oli aina veneessä ja keli oli miltei pläkä.

Sukellus meni loistavasti, 40 minuutin pohja-ajan aikana kerettiin kiertää hylky kertaalleen ja katsella pääpirteittäin siistit jutut. Pohjassa olisi viihtynyt vielä pidempäänkin, mutta Rolf K oli suunnitellut dekokaasut 40 minuutin mukaan, joten silloin oli lähdettävä. Aloitimme kierroksen laskuköydeltä perään päin. Peräkansi ja etenkin potkuri on vaikuttava näky. Potkuri lepää 52 metrin syvyydessä edelleen kiinni hylyssä. Potkurilta matka jatkui vasenta laitaa pitkin kohti keulaa. Matkan varrella kerkesi ihastelemaan messinkisiä ikkunaventtiilejä ja kulkukaiteiden nuppeja, jotka kiiltävät edelleen ihan niinkuin silloin, kun Wellamo taittoi matkaa kohti Kokkolaa kohdatessaan Saksalaisen U 47 sukellusveneen 29.8.1916.

Keulakannelle saavuttuamme teimme pienen visiitin Wellamon niin kutsuttuun salonkiin. Se on paikka, jossa matkustajat nauttivat iltapäiväkahvia ja rupattelivat mukavia merimatkan edetessä. Salongin lattia on täynnä tuoleja, jotka ovat uppoamisen jäljiltä sulassa sekasotkussa. Salongin perällä on upea messinkinen espresso keitin, jota on aina mukava käydä katsastamassa. Salonki vierailun jälkeen matka jatkui kohti keulaa, jossa upea massiivinen ankkuripeli jököttää, kuin edelleen valmiina kelaamaan ankkruit ylös. Keulassa laivan molemmin puolin on upeat ankkurit paikoillaan. Suurempi tukkiankkuri tyyppinen ankkuri sijaitsee styyrpuuri puolella pohjassa seisten. Pienempi ankkuri on ylhäällä paapurin puolella. Keulaa komistaa myös Wellamon tähdet, joita ihailtuamme oli aika lähteä kohti nousuköyttä.

Kokonaisajaksi sukellukselle tuli hieman alta 90 minuuttia ja pinnalle saavuttuamme aurinko paistoi täydeltä terältä ja meri oli tyyntynyt entisestään. Kahvia veneessä nauttiessani sukelluksen jälkeen ajattelin, että ei voi kun olla kiitollinen siitä, että saa harrastaa näin upeaa lajia!

(Villen kirjoittaman jutun reissusta voit käydä lukemassa osoitteesta: http://www.osapaine.blogspot.com)

Tuna Hästberg

Kuten jo aiemmassa postauksessani lupailin, tämän postauksen aiheena on Tuna Hästbergin reissu. Aikaa vain on taas kulunut sen verran kauan viime kirjoituksesta, että paljon asioita on kerennyt tapahtumaan välillä. Tämän postauksen kannalta ehkä tärkein on kuitenkin se, että se käsitteleekin nyt kahta Tunan reissua yhden sijaan.

Ensimmäisen kerran lähdimme Tuna Hästbergiin vuoden alussa. Matkaan lähti muistaakseni kaikkiaan 14 Suomalaista sukeltajaa. Ylitimme Turku-Tukholma välin Silja-Linen ilta/yölautalla ja seuraavana aamuna huristelimme Tuna Hästbergin kylään, missä sukelluskohde sijaitsee. Toinen reissu tehtiin noin kuukautta myöhemmin, jolloin matkassa oli 5 Suomalaista sukeltajaa.

Tuna Hästbergin kaivos on vanha rautamalmikaivos, joka on lopettanut toimintansa vuonna 1968. Kaivos koostuu uudesta ja vanhasta puolesta, sukeltamisen tapahtuessa vanhan puolen puolelta. Kaivokset ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa, mutta yhdyskäytävä on melko syvällä. Tuna Hästbergissä on sekä kuiva, että vesiluolia. Vedenpinta alkaa 80 metrin tasolta, joten tavarat joudutaan ensiksi vinssaamaan alas kiskokuilua pitkin ja sitten siirtämään vielä noin 100 metriä varsinaiselle sukelluspaikalle. Hyvien fasiliteettien takia alasroudaaminen ja siirtäminen sujuu melko nopeaan tahtiin.

Sukeltaminen kaivoksessa tapahtuu omatoimisesti, mutta pintaryhmälle on hyvä tiedottaa suunitelmista. Tätä varten paikalla on valkoinen taulu, johon kirjataan aiottu suunta, lähtöaika ja tuloaika. Pintavartiossakin aika kuluu mukavasti joko kuivaluolaillen tai rupatellen ja eväitä syöden lämmitetyssä huoneessa. Sukellus tasot ovat sukellus-syvyydeltään (ei siis louhintatasoina) 36 metriä, 70 metriä, 110 metriä jne. 36 metrin tasossakin riittää nähtävää niin paljon, että kahdessa reissussa me emme ainakaan joka paikkaan kerenneet. Kaivokseen on jäänyt paljon tavaraa siltä ajalta, kuin se vielä oli käytössä. Esimerkiksi sähköhuoneessa on vielä kaikki kytkimet ja napitkin paikoillaan. Näkyvyydet kaivoksessa ovat erinomaiset. Molemmilla reissuilla näkyvyys oli arviolta noin 15-20 metrin luokkaa.

Rappuset alas kaivokseen

Jossain päin kaivosta

Tuna Hästberg hyppäsi omalla listallani paikkaan "vuosittain vierailtavat kohteet". Sen hyvän  saavutettavuuden ja asiallisten fasiliteettien takia pääse maailmanluoka kaivossukeltamisesta nauttimaan todella helpolla. Tuna Hästbergin kaivokseen pääset tutustumaan tästä, ja kaivoksessa sukeltamista pyörittävään organisaatioon tästä.

Ensifiiliksiä rebeilystä

Kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin; ostin itselleni käytetyn Inspiration Classic rebreatherin ja aloitin rebe uran. Siirtyminen avoimenkierron laitteista rebeilyyn sujui todella hyvällä aikataululla, sillä pääsin kurssille jo muutaman päivän päästä laitteen ostamisestani. Kurssi pidettiin Kaatialassa melko viileissä olosuhteissa. Pakkasta oli parhaillaan -21C astetta, mutta kurssi saatiin silti suoritettua kunnialla loppuun.

Kurssi koostui harjotteista, teoriasta sekä ohjeistuksesta reben ylläpitämiseen. Veden alla tuli tutuiksi oikeat toimenpiteet häiriötilanteissa toimimiseen ja turvalliseen rebesukeltamiseen. Pinnalla harjoiteltiin mm. reben kasausta ja purkua, scrubberin oikeaoppista pakkausta, reben pesemistä ja huoltoa, reben valmistelua säilytyskuntoon. Kurssin kouluttajana toimi Sami Paakkarinen. Samilla on merkittävä kokemus rebesukeltamisesta ja kouluttamisesta, mikä takasikin kurssin loistavan sisällön!

Heti ensimmäisestä sukelluksesta lähtien olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten nastaa hommaa rebesukeltaminen on. Operoiminen veden alla rebe selässä tunti paljon kevyemmältä ja luontevammalta kuin OC-kamoilla. Reben kierrättämää kaasua on myös pidemmän päälle mukavampi hengittää kuin OC-systeemin, sillä se on kosteampaa ja lämpimämpää.

Rebekurssi itsessään antoi hyvän startin rebeuralle ja opetti perusteet sukeltamiseen rebreatherilla. Nyt on omilla harteilla vastuu harjoittelusta, jotta rebeilystä tulee luontevaa ja turvallista. Hieman kärsimättömänä odottelen jo viikonloppua, jolloin pääsen reben kanssa seuraavan kerran veteen. Kerkesin tekemään yhden sukelluksen rebellä kurssin jälkeen, sillä vuoden vaihteen jälkeen lähdimme Tuna Hästbergiin Ruotsiin, jossa luonnollisesti vielä rebeuran tässä vaiheessa, sukelsin OC-kamoilla. Juttua Tunan reissusta on luvassa seuraavassa postauksessa.

Sami ja Inspis. (Kuva sisältää piilomainontaa ;)

Scrubberia täyttämässä

Sitten hieman rebestäni. Ostin laitteen käytettynä, sillä tällä hetkellä ei olisi ollut mitään rahallista mahdollisuutta ostaa uutta laitetta. Laite on AP divingin valmistama Inspiration Classic. Laite itsessään on todella yksinkertainen, eikä ominaisuuksiakaan liiaksi ole. Toisaalta tykkään ominaisuuksien vähyyden tuomasta yksinkertaisuudesta, toisaalta taas haluaisin joitain ominaisuuksia lisää laitteeseen. Nopeasta rebehankinta-/kurssi aikataulusta johtuen en kerennyt haalimaan paljoa varaosia rebeen, joten stressasin hieman sen toimivuutta koko kurssin ajan. Laite toimi kuitenkin täysin moitteetta, mistä olin todella positiivisesti yllättynyt! Nyt onkin hyvää aikaa ruveta keräilemään rebesukeltajan työkalupakkia, kun näkee mitä osia voi joutua vaihtelemaan tarvittaessa. Oma rebeni on täysin modaamaton, eli se on sellaisessa kokoonpanossa kuin se on tehtaalta tullut. Ainoa asia, mikä erottaa laitteeni ns. normi Inspiksestä on koppa, joka suojaa laitteen mekaniikkaa. Normaalisti koppa on nimittäin väriltään keltainen, mutta minun laitteessani se on valkoinen. Jos siis jossain tulee vastaan sukeltaja valkoinen kilpikonnan kuori selässään, niin se olen sitten todennäköisesti minä :)

Jatkossa päivittelen tänne kuulumisia rebepolulla etenemisestä, joten jos asia kiinnostaa niin kannattaa piipahtaa blogissani aina silloin tällöin. Ja kuten aiemmin mainitsin; seuraavaksi tulee juttua Tuna Hästbergin reissusta, mikä oli aivan loisto reissu! Eli: "Stay tuned!" ;)

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Taas alkaa vuosi lähestymään loppuaan ja uusi sukellusvuosi alkuaan. Tämä vuosi on ollut omalla kohdallani hyvin tapahtumarikas ja todennäköisest ensi vuodestakin tulee sellainen. Tänä vuonna on tullut käytyä kursseja jonkin verran ja vierailtua useassa hienossa sukelluskohteessa. Vuoden loppuun mahtuu kuitenkin vielä yksi sukelluskurssi. Välipäivinä nimittäin lähden rebe-kurssille.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut rebreatheriin siirtymisestä, ja nyt tarjoutui mahdollisuus siirtyä kuplattomaan maailmaan kohtuullisilla kustannuksilla. Hankin itselleni Inspiration Classic rebreatherin, jonka nouto kävi sopivasti Ojamolta kotiin tullessani viime lauantaina. Hieman olen jo kerennyt rebeen tutustumaan manuaaleja lueskellen ja pinalla laitteeseen tutustuen. Veden alle laite pääsee vasta sitten kurssilla, mutta ensi fiilis on se, että kyllä tuolla rebeuran hyvin voi aloittaa. Kurssista ja rebestä kirjoitan juttua sitten myöhemmin.

Ensi vuoden alkukin alkaa varsin mukavissa merkeissä. Lähdemme käymään Tuna Hästbergissä, Ruotsissa. Tunaan olen jo pidemmän aikaa halunnut päästä, ja nyt siihen tarjoutui mahdollisuus. Siitäkin on luvassa juttua sitten reissun jälkeen.

Tämän enempää en nyt rustaile Jouluaattona. Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! Oikein rauhallista ja mukavaa Joulua ja ennenkaikkea sukellusrikasta uutta vuotta! :)

Sukeltajan Joululahjatoiveet

Uusimmassa Sukeltaja lehdessä oli pieni juttu erään sukeltajan Joululahjatoiveista ja siitä inspiroituneena päätin kirjoittaa pukille oman Joululahjatoive listani.

1. Kuten Sukeltajalehden toivelistassa, minäkin toivon että hylkyrosvous loppuisi kokonaan vesillämme. Viime aikoina on kuulunut ikäviä uutisia hylkyihin kajoamisesta, ja aihe onkin herättänyt vilkasta keskustelua sukeltajien keskuudessa. On hyvä, että asiasta keskustellaan ja toivon hartaasti, että hylkyrosvous saataisiin loppumaan!

2. Toinen toiveeni liittyy ensi vuoden sukellus reissuihin. Toivoisin monia hyviä reissuja ensi vuodelle. Näillä näkymin ensi vuodelle on tulossakin jo hyviä reissuja, jotka suuntautuvat ainakin Ruotsiin, Norjaan ja myös kotoisiin vesiin. Vuosi on silti pitkä aika ja haluaisin reissata niin paljon kuin mahdollista.

3. Jokin kurssi olisi mukavaa käydä ensi vuonna. Olen miettinyt jonkin verran rebeen siirtymistä, mutta tällä hetkellä sitä rajoittaa yksinkertaisesti rahanpuute. Opiskelijan varoista on vaikeaa saada rebeen tarvittavaa rahasummaa kasaan. Työskentelen opiskelujeni ohessa ja ensi vuoden työnäkymät ovat tätä vuotta paremmat. Valmistuminenkin häämöttää vuoden päässä, joten ehkä ahkeralla säästökuurilla voisi reberahat saada kasaan.
OC puoleltakin toki löytyy kiinnostavia kursseja käytäväksi, mutta täytyy hieman miettiä seuraavaa siirtoa.

4. Hyviä merikelejä ensi kesäksi. Tämän vuoden kesä oli merikelien puolesta todella heikko. Tuuli puhalsi kovaa melkein kokoajan, mikä piti veneen laiturissa tehokkaasti. Toivon, että ensi kesästä tulee aurinkoinen ja vähätuulinen.

5. Harrastamme äärimmäistä välineurheilua, joten täytyyhän edes yhden toiveen liittyä sukellusvälineisiin ;-) Välinetoivelistastakin saisi vaikka kuinka pitkän, mutta aion rajoittaa sen vain yhteen ainoaan toivomukseen: "skootteriin". Olen jo pidemmän aikaa kuolannut interwebistä eri mopomerkkien sivuja ja miettinyt minkälainen skootterit sopisi minulle parhaiten, tai tarkemmin ottaen; kuinka paljon fyrkkaa siihen olisi valmis laittamaan suhteessa siihen millaisia sukelluksia tekee. Hankitana mopo ei todellakaan ole sieltä halvimmasta päästä ja mielestäni ei kannata ostaa sitä kovimman 'rangen' omavaa mallia, jos sukellukset pystyy tekemään mopommallakin mopomallilla. Ainhan kalustoa voi sitten päivittää parempaan omien taitojen karttuessa. Tietyillä sukelluksilla etenkin ulkomailla skootteri helpottaisi työtaakkaa melkoisesti ja mahdollistaisi myös suurempien sukellusten tekemisen. Kotimaassa skootterille ei vielä tässä vaiheessa hirveästi olisi käyttöä (lukuunottamatta joitain hylkysukelluksia), mutta Ojamon L2 luokituksen auetessa skootteri tulisi tarpeeseen. Joten Joulupukki, jos luet tätä, VA-mopo olis tosi kiva! :)

Tässä oli mun 5 toivomusta. Mitä sinä toivot?

Alkutalven kuulumisia

Taas on vierähtänyt liikaa aikaa edellisestä blogipostauksesta. Mitään sen kummempaa ei ole sukellusrintamalla tapahtunut sitten Norjan reissun. Olen sukellellut tasaiseen tahtiin kotimaankohteissa: merellä ja kaivoksissa. Mieli tekisi kovasti lähetä johonkin lämpimään sukeltamaan talvella, mutta saa nähdä toteutuuko haave tänä talvena. Erityisesti minua kiinostaisi matkustaa luolasukeltamaan Meksikoon, mutta kuten opiskelijoilla (ainakin yleensä), rahatilanne puhuu karua tekstiä.

Tällä hetkellä odotan sitä, että louhoksiin saadaan jääkansi päälle. Silloin näkyvyydet paranevat huomattavasti, ainakin useimmissa kohteissa. Kameraakin tulee silloin luultavasti pidettyä ahkerammin mukana, kun on jotakin mahdollisuuksia saada edes keskinkertaisia kuvia. Kaipaisin kovasti salamavaloja kamerasetuppiini sillä en vieläkään ole saanut hankittua niitä. Veden alla harvemmin on liikaa valoa, ja sen huomaa kyllä kuvatessa. Täytyy toivoa, että jossain vaiheessa jää ylimääräistä rahaa sen verran, että saisi salmavalot hankittua.. :-)

Tällä erää ei sen kummempaa...