Lähdettiin matkaan Sami Paakkarisen kanssa ja oltiin pelipaikoilla jo puolen päivän tietämillä. Hetken joutui sisäänkäyntiä metsästä etsimään, ja vitsailtiiknkin, että paikkahan on kuin Kauhavan cenote. Vitsistä hauskan teki se, että Sami on juuri palannut melko pitkältä Meksikon matkalta. Hieman erilaisissa maisemissa pääsee kotosuomessa sukeltamaan. Sisäänkäynti löytyikin hetken etsiskelyn jälkeen, ja sovittiin, että ajan auton lähemmäksi jotta ei tarvitse rämpiä niin pitkää matkaa metsässä laiteet selässä.
Vedettiin kuivapuvut päälle ja lähdettiin tekemään avantoa luolan maanpääliseen osaan. Ajateltiin avannon tekemisen olevan lastenleikkiä, mutta toisin kävi. Vettä peitti n. 30 cm teräsjää kerros, jota sai ihan miesvoimin kairata ja sahata päästäkseen läpi. Jouduttiin sahatessa availemaan kuivapuvut lämpöhalvauksen estämiseksi. Avanto saatiin aikaan ja lähdettiin pukemaan loput varusteet.
Luolaston sisäänkäynti |
Vaikuttavimpina asioina sukellukselta mieleen jäi kuilu, joka kulkee ylöspäin ihan maanpintaan saakka. Välissä oli nyt jääkerros, joten päästiin ihastelemaan kuilua ainoastaan sen läpi. Toinen vaikuttava asia oli se, että luolaston lattiassa näkyy edelleen trakotrinrenkaiden ja ihmisten jalanjälkiä ajoilta, jolloin luola oli kuiva.
Kaikenkaikkiaan luolasto oli positiivinen yllätys ja siellä tulee varmasti vierailtua useammankin kerran kevään aikana. Viikonloppu menikin sitten tuttuun tapaan Kaatialassa vähän erinlaisessa luolaympäristössä.