Viikonlopun reissu valokuvaus seminaariin

Kävin menneenä viikonloppuna Sukeltajaliiton järjestämässä valokuvaus-seminaarissa Helsingissä. Seminaari käsitteli tietenkin VA-valokuvausta. Lähdimme matkaan perjantai-iltana Tobiaksen kanssa noin klo. 19:00 ja koukkasimme vielä varaston kautta hakemaan dyykikamat sunnuntain sukellusta varten. Matka meni kohtuu joutuisasti ja Pirkkalan ABC:n yöllisen lounaan jälkeen matka jatkui kohti Vantaata, jossa yöpaikkamme sijaitsi. Perille savuimme vähän ennen kahta. Roudasimme sukellusvarusteet pikaisesti autosta sisälle ja sen jälkeen uni kutsui.

Herätys klo. 8:00 ruhtinaalisten, reilun viiden tunnin, yöunien jälkeen. Matka jatkui kohti Helsinkiä ja SLU-taloa, joka oli seminaarin tapahtumapaikka. Saavuimme sinne jo noin klo. 9:00 ja kävimme ilmottamassa itsemme paikallaoleviksi. Varsinainen seminaari alkoi vasta klo. 10, mutta aika meni ripeästi kahvia juodessa, ja tutustuessa seminaarin sponsoreiden esittelypöytiin. Itse seminaari kesti aina klo. 17 asti, oikeastaan vähän ylikin, sillä välissä oli pieniä teknisiä ongelmia. Mielestäni seminaari oli todella onnistunut ja puhujat olivat äärimmäisen hyviä! En tässä rupea kuitenkaan tarkemmin sisältöjä esittelemään, sillä tätä ei jaksaisi kukaan lukea silloin. Lyhyesti kuitenkin: opetusta riitti aina "peruspokkari" valokuvaksesta vapaasukeltamalla kuvaukseen ja kuvien oikeaan valaisuun. Hyviä vinkkejä jäi mieleen paljon, vaikkakin osa esitellyistä asioista oli jo ennestään tuttua.

Ilta jatkui seminaarin jälkeen klo. 19:00 Hotelli Presidentissä maukkaan ruoan ja rennon seurustelun merkeissä. Hiacen nokka käänyti Vantaata kohti vähän ennen klo. 23 ja perille saavuttuamme maistui uni mukavan seminaaripäivän jälkeen.

Sunnuntai aamuna saikin sitten nukkua vähän pidempään, vaikkakin kesäaikaan siirtyminen rokotti tunnin yöunista. Aamupalan ja auton pakkaamisen jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Koukattiin matkaan vielä parit uudet staget eräästä Vantaalaisesta tekniikkasukellusliikkeestä ;) Kaatiala sijaitsi sopivasti kotimatkan varrella, joten pysähdyimme sinne yhdelle dyykille. Sukelluksen päätarkoitus olikin, seminaarin innoittamana, kuvata mahdollisimman paljon. Valikoin kuvauspaikaksi pikkuaukosta sisään mentäessä ensimmäisen piston (ns. ilmataskupiston) vasemmalla. Kiinnitin opasnarun pohjaan ja sen jälkeen sai kamera laulaa. Olin ohjeistanut Tobiasta etukäteen valaisemaan seiniä omalla lampullaan ja yritin parhaani mukaan valaista Tobiasta omallani. Muutama ihan ok otos muistikortille jäikin, vaikkakin se salamavalo(t) pysyy edelleen ostoslistalla. Dekojen jälkeen keskityin kuvaamiseen hyllyllä. Sinne paistoikin hyvin aurinko, joten valoa ja näkyväisyyttä riitti! Kuvaus-session jälkeen pakkailtiin auto nopeasti ja jatkettiin kotiin. Kaiken kaikkiaan erittäinkin onnistunut viikonloppu! Erityiskiitokset vielä Sukeltajaliitolle loistavasta seminaarista!

Muutama räpsy Kaatialasta:

Ensifiiliksiä PT-EP03 kotelosta

Viime maanantaina koitti kauan odotettu päivä. Puhelimeen räpsähti tekstiviesti, joka kehoitti  noutamaan minulle osoitetun paketin. Paketista löytyikin uusi vedenalaiskotelo kameralleni. Kotelo on mallia Olympus PT-EP03 ja se on suunniteltu omistamalleni E-PL2 kameralle. Jouduin harmillisesti lähtemään maanantai-illaksi töihin, enkä kerennyt paljoa hypistellä uutta koteloa.

Tiistaina pääsin testailemaan, miltä kotelo tuntuu veden alla. Alkuun mietitytti, miten näppäinten painaminen toimii kiinteillä rukkasilla. Hyvin onnistui, sillä näppäimet on aseteltu järkevästi eri korkeuksille. Kotelon muotoilu tuntuu muutenkin miellyttävältä ja sitä on helppo hallinnoida veden alla. Kuvia tulikin räpsittyä aikalailla ja positiivsena yllätyksenä oli videokuvan hyvä laatu. 720p videokuva näyttää hyvältä täyteen ruutuun sovitettunakin ja kameran tarkennuskin pysyi hyvin mukana kuvattaessa. Ainut kuvausta rajoittava tekijä tiistaina oli valon puute. Meidän veden alle pääsy venähti iltaan ja luonnonvaloa ei ollut juuri ollenkan jään alla. Jouduin tyytymään sukellusvalolla valaisuun ja osassa kuvista se toimikin ihan kohtuu hyvin. Hankintalistalle päätyi kuitenkin samantien Sea&Sea:n YS-01 TTL-salama(t), kunhan budjetti antaa myöten.

Sunnuntaina olisi tarkoitus pyörähtää Kaatialassa, ja yritänkin saada sieltä jonkinlaista kuvamateriaalia muistikortille. Jos kuvat onnistuu, niin laittelen niitä tänne yhdessä VA-kuvaus seminaarikuulumisten kanssa.

Tässä pari kuvaa tiistain sukellukselta:

Kameraa kasaamassa

Pitkän odotuksen jälkeen luin tänään ilouutisen netistä. Kamerani vedenalainen kotelo on vihdoin matkalla Suomeen. Vedenalaisen kameran kasaaminen on ollut minulla todella pitkissä kantimissa, mutta nyt näyttää siltä, että saan kameran veden alle piakkoin.

Noin vuosi sitten vaihdoin silloisen Canon EOS 350D kamerani kompaktimpaan peilittömään järjestelmäkameraan. Tilalle tuli Olympus PEN E-PL2 kamera, johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Vaihtamisen syy oli siinä, että kotelot noihin peilietsimellä varustettuihin järjestelmäkameroihin ovat todella hintavia, enkä opiskelijabudjetista pystynyt sellaista hankkimaan. No, ei nuo kotelot peilittömiinkään järkkäreihin ilmaisia ole, ja jouduinkin tyytymään halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon eli Olympuksen omaan PT-EP03 koteloon. Kun pakettiin lisätään vielä domeportti ja salamavalot varsineen, kertyy hintaa tuollekkin ihan riittävästi. Tilauksessa tulee nyt ainostaan kotelo. Domen, salamat ja varret hankin myöhemmin kun budjetti antaa myöten.

Kirjoittelen tänne käyttökokemuksia heti kun pääsen kameraani uittamaan. Valokuvaus ilman salamavaloja ja domea on todella rajoittunutta, mutta nyt on pakko tyytyä vaan siihen. Pitää yrittää kuvailla matallalla, mihin luonnonvalo vielä riittää. Avannosta kajastavat auringonsäteet ovat todella kaunista katsottavaa ja yritänkin keskittyä sen tyyppiseen kuvaukseen kunnes saan rahat kasaan loppuihin varusteisiin.

Olen lähdössä myös parin viikon päästä järjestettävään, vedenalaiseen kuvakuseen keskittyvään, seminaariin Helsinkiin. Se tuleekin sopivaan ajankohtaan, sillä kotelon pitäisi saapua lähipäiviniä. Kirjoittelen myös seminaarikuulumisia tänne sitten kun siellä on tullut käytyä.

Viikonlopun sukelluksista...

Keväinen sää suosi Suomenmaata koko viikonlopun ja pääsin nauttimaan kahdesta dyykistä. Suunnitelma oli vierailla Kaatialassa sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta väenpaljoduen vuoksi päädyttiin toiselle kohteelle sunnuntaiksi.

Lauantai siis meni Kaatialassa sukeltaessa. Startattiin sukelluskaverin kanssa klo. 8 ja noin paria tuntia myöhemmin olimme Kaatialan parkkipaikalla. Keli näytti mitä parhaimmalta, aurinko paistoi ja oli lämmin. Paikalla oli tässävaiheessa vain yksi auto meidän lisäksi. Sonnustauduimme varusteisiin ja menimme veteen ensimmäisena parina. Itse dyykki oli vahvasti luolapainotteinen ja kerkesimmekin kiertää suurimman osan luolastosta 50 minuutin pohja-ajallamme. Aloitimme nousun ja reilun puolen tunnin kuluttua pintauduimme sukellukselta. Huomasin heti, että paikalle oli tullut uutta väkeä, mutta todellisuus väen määrästä selvisi vasta kun kävelimme autolle. Uusia autoja oli saapunut paikalle varmaan noin 8 kappaletta ja parkkipaikka oli ihan tukossa. Vantaalaisella Hydromanialla oli kevätleiri Kaatialassa, ja sen takia sukeltajia riittikin. Kotimatkalle päästiin kuitenkin hyvissä ajoin ja kotona oltiinkin jo noin klo. 17.

Sunnuntaina päätimmekin sitten suunnata lähemmäksi ja valitsimme kohteeksi Nautorin montun, joka ei ole sukelluspaikkana mikään hirveän kiinnostava, mutta ainakin siellä on vettä. Tiesimme, että osa meidän seuralaisista oli edellisenä päivänä käynyt tekemässä montulle avannon, mutta teimme kuitenkin uuden vähän matalampaan veteen, jolloin avannosta nouseminen helpottuu huomattavasti. Dyykki itsessään meni ihan hyvin. Seurailimme pohjaan vetämääni opasnarua ja sen päästä jatkoimme pidemmälle reelillä. Loppusukelluksesta treenasimme vähän sukeltajan perustaitoja. Sukelluksen jälkeen olikin sitten aika paistaa makkaraa, ja kyllä se hyvältä maistuikin upeassa kevätsäässä.

Kaikenkaikkiaan ihan nasta viikonloppu!

                                                       Keväisessä säässä Nautorin montulla